Kun tiputtamisesta tehdään taidetta!

Selviytyjät Suomi
08.04.2019

Alkaa olla jengi jo tosi nuhjuista. Sen lisäksi nuo heimoneuvostot ovat oikeasti henkisesti tosi raskaita. Terve sielu terveessä ruumiissa alkaa jo tuntua todelta. Tosin siis siinä vastakkaisessa mielessä. Ei toimi mieli, eikä vartalo. Ei paljon juttu luista kenelläkään enää saarella. Jokainen on vähän omissa oloissaan. Kaikki parisuhteet, perheet ja muut small talk -aiheet on jo niin käyty läpi ja loppuun, eikä ruuasta puhuminenkaan aiheuta muuta kuin vatsanväänteitä.

Paitsi Kimi jaksaa. Tietenkin.

Se, että kroppa ei toimi ihan samaan aikaan mielen kanssa, ei ainakaan kannusta siihen, että kannattaa niitä puunoksia ja muita pieniä ”risuja” ruveta hakkaamaan kirveellä puoliunessa. Meni sitten puolet melkein sormesta mukana minulla. Etusormesta ainakin koko kynsi irti, vähän otti sormea mukaansa ja verta taas koko saari ympäriinsä. Ei muuta kuin vaan vuotoa tukkimaan, puhdistusainetta ja jotain puristussidettä päälle, isoa laastaria ja taas menoksi. Kiva. Käsiähän ei tietenkään kisoissa tarvita? Onneksi ne fyysisimmät kisat alkavat olla jo takana päin.

Sen lisäksi se rauskunpurema ei vaan ota parantuakseen. Ja siitäkin on jo aikaa pari viikkoa. Tarvitsen siihen edelleen jotain puristussukkaa turvotuksen laskemiseksi ja koko ajan saa olla pitämässä jalkaa pystyssä saarella. Kilpaile siinä sitten, kun puolet kropasta ulkona kisoista.

Juonimisen ytimessä

Mutta itse asiaan. Olihan tämä jaksojen jakso! Meidän juoniminen lähestyi jo todellista taidetta! Siis minun, Miskan ja Kimin!

En kestä! Vieläkin sattuu sydämeen. Onnesta. Se fiilis heimoneuvostossa ja se tunne, kun Markon ”liekki” sammutettiin. Kaunista.

Kaikkihan lähti siis minun ja Kimin siitä ajatuksesta, että nyt on aika joko Tuulin tai Markon lähteä. Tiesimme, että Miska oli sopinut Markon kanssa, ettei kumpikaan äänestä toisiaan pois. Mikä tyhmä sopimus. Ei tuollaisia tehdä oikeasti. Tai siis tehdään niin kauaksi aikaa, kunnes siitä ei enää ole hyötyä itselle. Eli siis miksi tehdä koko sopimusta, kun sen purkaa kumpi tahtoo milloin tahtoo. Varsinainen sopimus. Se oli siis aika purkaa.

Oli aika jutella Miskan kanssa ja hieman perata tilannetta. Kumpi tahansa näistä siis vaan tiputetaan, niin siinä katkaistaan sellainen liitto, joka murtaa viimeisenkin muurin Koknakki-liiton tieltä. Markolla oli ollut koko ohjelman ajan sellaista hyppimistä puolelta toiselle noissa liitoissa, että päätettiin tiputtaa hänet pois.

Virpiä ei tähän kieroiluun tietenkään voinut ottaa mukaan. Mietittiin saada sellainen aika ja paikka aikaiseksi, jotta saadaan Marko pois omalta mukavuusalueeltaan, eli siis pois Lolan ja Tuulin luota.

Se ei sitten ollut kovin vaikeaa, koska tiesimme hänen tulevan urkkimaan meiltä seuraavaa askeltamme kisoissa, koska sitenhän hän aina puolensa valitsi. Kyseli molemmilta liitoilta, missä mennään. Oltiin myös päätetty pelata varman päälle ja koska Marko halusi pitää Tuulin mukana, otettiin ”kohteeksi” Lola.

Eikä aikaakaan kun oltiin Kimin ja Miskan kanssa uiskentelemassa ja sieltähän se Marko ui lähelle kuin rantakäärme. Liukkaasti ja itsetietoisesti. Otettiin aluksi sellainen asenne, ettei oltaisi mukamas juteltu etukäteen koko Lolasta, vaan sitten löydettäisiin siellä vedessä kaikki miehet yhteisymmärrys mukamas hänen tiputtamisesta. Juteltiin siinä sitten kaikenlaista muuta jonninjoutavaa, ja odotettiin Markon ensimmäistä peliliikettä. Ja sieltähän se tuli, ihan häneltä itseltään. Kuin kukka kämmenelle. Että mitäs pojat olette ajatelleet, kuka lähtee seuraavana?

Olimme ihan että ei me vielä olla oikein ajateltu, otettu vaan aurinkoa ja uitu, mutta Lola nyt tuntuisi aika luontevalta ratkaisulta, koska ollut möksänä saarella ja muutenkin aika vittumainen, niin josko sitten se olisi se seuraava lähtijä. Siinä sitten oltiin kaikki, että kuulostaisi kyllä tosi hyvältä, että lähtisitkös Marko mukaan, jos tällainen nyt tässä olisi paikallaan ja nyt päätettäisiin ja siitä pidettäisiin kiinni heimoneuvostoon asti kiinni. Kättä päälle ja se oli siinä! Ei taivas, kun meni niin nappiin koko kusetus!

Suunnitelman saattaminen loppuun

Sen jälkeen päätimme, ettemme Miskan ja Kimin kanssa puhuta enää koko asiasta, ettei Markon epäilys herää. Ei missään kohdassa, eikä mitään silmäniskuja. Oltiin vain erillämme, keiteltiin riisiä, eikä oltu enää missään tekemisissä toistemme kanssa. Sovittiin, että Miska kertoo vasta ihan viime tingassa Virpille, ettei se viidakkovarpunen ala laulelemaan liikaa naapurioksalle.

Oltiin myös sovittu, että ei mukamas tiedettäisi Miskan ja Lolan tästä pikku keskustelusta ollenkaan, jossa Lola siis ”pisti nuoren pojan pään pyörälle”.

Oli se myös kaunista, kun Tuuliakin vietiin kuin ajopuuta. En ihan ymmärrä, miksi hän meni kertomaan Lolalle siitä amuletista, kun luulisi siinä vaiheessa jo sitä itseäkin pelottavan, että Markokin saattaa olla jo aika lähtökuopissa. No onneksi Marko auttoi tässä asiassa. Ja samalla auttoi itsensä ulos.

Lolan ilmeet olivat kyllä parasta antia koko toisen tuotantokauden ajalta heimoneuvostossa.

Se omahyväinen hymy muuttuikin hymyyn, jonka takaa näkee vaan sen, kun oma ”liekki” sammuu siinä naaman edessä heimoneuvostossa. Ja ketkä siellä takana hykertelee tyytyväisyyttään?

Tästä on hyvä jatkaa! Nyt se peli vasta alkaakin! Ilon kautta!

Kuvat: Nelonen Media

  • katsoja

    Mutta noin mäkiin pelaisin jos olisin siellä mukana ollut.Tuuli mokas pahan kerran nyt ne lentää ulos LOLAN kaa jos eivät voita koskemattomuutta.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

*