Unelma-alku!

Selviytyjät Suomi
05.02.2019

Johan oli matkaa Filippiineille! Yli kaksi päivää ja ollaan vihdoinkin perillä.

Paikan päällä meiltä otetaan heti ensimmäisenä pois kaikki omat tavarat ja elektroniikkavälineet. Mukaan tarttuu vain parit shortsit, lenkkarit, sukat, lippis aurinkosuojaksi ja yksi flanellipaita. Niillä olisi sitten pärjättävä viisi viikkoa.

Alkaa myös omakohtainen maksanpuhdistusharjoitus sekä keuhkosyöpäkääryleistä irtautuminen. Se, jos mikä, tuntuu hyvältä. Huvittaa, kun jengi kyselee koko ajan, mitenköhän selviän ilman. Maineeni kulkee näköjään miehen edellä.

Mielessä pyörii kyllä ajatus, että joku tuotantoyhtiöstä tulee sitten silittämään poskea, jos vähän alahuuli alkaa tutajamaan. Paskat. Olemme täysin omillamme. Kuvausryhmä ei saa olla meidän kanssa missään puheväleissä.

Iltaisin poistuvat saarelta heti kuvausten jälkeen ja heimo jää sinne ihan omine nokkinensa. Yksi hälytysradiopuhelin ainoastaan apuna, jos joku on kuolemassa. Kuulemma pienistä ruhjeista ei tulla auttamaan. Kuumuuden lisäksi on varoiteltu, että yöt ovat sitten muuten kosteita, tosi kosteita. Päivällä paahtava helle ja aamulla kun heräät yön jälkeen, olet litimärkä kosteudesta. Ja kylmissäsi. Peittona ainoastaan se flanellipaita, litimärkä sellainen.

Kakkaa tuulettimeen

Mutta niistä saaren jutuista sitten myöhemmin lisää näissä blogeissani, sillä joukkueet jaetaan heti alkuun ennen ensimmäistä kisaa, ja minkä heimon saankaan! Kim, Hannes, Noora, Sauli, Lotta, Veronika ja Tuuli!

Siis mikä järki? Heikkoa lenkkiä ei löydy sitten suurennuslasillakaan! Voimaa ja älyä samassa paketissa, unelma-alku siis!

Ja millä itsevarmuudella lähdetäänkään ensimmäiseen kisaan. Kimin alku on murskaava, Eevin jäädessä melkein puoleksi tunniksi kaivelemaan hiekasta niitä palapelin palasia. Taisi siinä pieni itkukin tulla. Ja turhautuminen. Otti kuulemma aika raskaasti sen oman suorituksensa.

Itse päätin heti ottaa älyä vaativan haasteen siinä kilpailussa, ja siten saada vähän suosiota heimossamme. Hyvinhän se meni!

Voitto on ylivoimainen, eikä Lolan turha lunttailu palapelistäni auta siinä kohdin enää mitään. Näkee heti vastustajista, että ovat ihan superpettyneitä suoritukseensa ja muutenkin heimoonsa.

Kyräily alkaa kuulemma heti. Siis se selkäänpuukottelu. Lisäksi kuulen jälkikäteen, että nyt tuli kakkaa heidän tuulettimeensa muutenkin, koska saari, jonka he saavat asuttavaksi, on täynnä hevosen kokoisia rottia ja myrkyllisiä käärmeitä. Niitä siis kuhisee koko saari!

Ja koska he hävisivät ensimmäisen kisan, ei ole tulentekovälineitäkään, eikä pressua sateen varalta. Eli eivät ainakaan syö. Mitään. Kuiva riisi ainoa ruoka. Ja joku taikina, jolla tehdä jotain lettuja, mutta se tuli tulee vain kauhealla vaivalla.

Vieläkin vähän hymyilyttää. Pieni vahingonilo. Mutta hei nyt ollaan kisassa!

Pisin yö ikinä

Meillä sen sijaan on aivan uskomaton paratiisi. Ja ne tulentekovälineet! Ei paljoa huolet paina. Laavuja olen rakennellut ennenkin, joten senkään rakentaminen ei tuota huolta. Tosin sen laavun leveys jää hieman tyngäksi, eikä kukaan pysty nukkumaan siinä muuten kuin kyljeltään.

Ja se ensimmäinen yö. Uskomatonta. Pimeä tulee jo niin varhain (veikkaisin jotain iltaseitsemää, tosin ei ollut kelloa, mistä katsella), ettei kukaan tietenkään mene siihen aikaan oikeasti nukkumaan, eikä siellä viidakossakaan paljoa huvita yön pimeydessä liikuskella. Sen verran on aggressiivisen kuuloisia nuo apinat.

Eli jengi yrittää mennä nukkumaan iltaseiskalta? Kukaan ei tietenkään sitten saa nukuttua, ja kyljeltä toiselle kääntyminen herättää aina koko jengin. Kiva. Siis se oli pisin yö ikinä, voin luvata!

Ainoastaan Veronicalla uskomattomat unenlahjat. Sammuu kuin tulilyhty ja nukkuu pitkään aamuun. Kade. Nukumme siis pelkkien bambujen päällä, joten paikat aivan lukossa ja mustelmilla aamulla.

Toisella heimolla karu kohtalo

Naapuriheimossa Lola, Vilma ja Miska ovat päässeet jo heti vauhtiin, ja keräilevät porukkaa omiin liittoihinsa. Ei käy kateeksi. Ei unta, ruokaa ja kaupan päälle pelkkää kyräilyä. Miska kuulemma on jo ihan paskana fyysisesti. Ja Eevi ja Olli harmissaan, koska olisivat halunneet meidän heimoon. Siinä naapuriheimon tunnelmat tiivistettynä.

Toinen kisa menee meillä myös suvereeniin tyyliin voitokkaasti ja kiitos siitä kuuluu ainoastaan ja pelkästään Hannekselle. Se mies on Hulk. Sen parrun nostaminen siihen koukkuun siinä kisassa ja muutenkin sen kantelu ja repiminen. Hannes teki melkein sen kaiken yksin. Voitontuulettelujen jälkeen lähdetäänkin heti ottamaan aurinkoa ja uimaan saarellemme ja toisella joukkueella jo kaksi tappiota ja edessään Heimoneuvosto. Heh!

Se tarkoittaa koko illan odottelua (ja sitä loputonta kyräilyä) ja yöpymistä erillisellä saarella, jossa siis vain kovapohjainen katos, koska on kuulemma liian turvatonta ajaa siinä pimeydessä takaisin kotisaarelle. Eli kaikki pielessä.

Äitihahmo Virpi

Ensimmäisen jakson katseltuani tulen siihen johtopäätelmään, ettei kukaan oikein naapuriheimostossa tiedä, kuka on liittoutunut kenenkin kanssa. Itse ainakin olin ihan pihalla, mutta se käy selväksi, että sen saaren johtajuus tullaan mittaamaan Lolan ja Vilman välillä. Muut ovat vain pelinappuloita siinä taistelussa.

Söpöintä lienee se, että Virpi ottaa Miskan siellä kilpailevalla saarella heti äidilliseen huomaansa. Virpistä tulee Miskalle sellainen äitihahmo, eikä Miskalla kuulemma ole mitään sitä vastaan. Hassua.

Eevi siis tippui ensimmäisenä. Ei kuulemma haitannut häntä itseäkään, kuulin jälkikäteen.

Tässä juu tuli vähän alkutunnelmia ja lisää saatte kuulla saarielämästä sitten lisää, kun vain pysyttelette täällä blogia lukemassa aina joka viikko!

Siihen asti siis, heippa!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

*