Verta ja vallan tavoittelua viidakossa

Selviytyjät Suomi
13.02.2019

Niinhän siinä sitten kävi.

Varoitteluista huolimatta en totellut tuotantoyhtiötä. Varoitettiin siis menemästä veteen ilman vesitiiviitä lenkkareita. Syykin oli selvä. Ranta on täynnä meduusoja ja muitakin vaarallisia vedeneläviä. Ja minä poikahan en totellut. Tietenkään.

Juuri ennen lähtöä seuraavaan kilpailuun, päätetään Kimin ja Lotan kanssa mennä lillumaan veteen ja tappamaan aikaa, sillä sitähän meinaan tuolla saarella riitti. Aikaa. Ilman mitään tekemistä.

Huomaamme veneen, joka aina hakee meidät kisaan, lähestyvän rantaa ja juuri kun olen poistumassa vedestä, tunnen kuin joku olisi keihäällä survaissut vasemman jalan jalkapöytääni. Uskomaton kipu ja pelästyminen. Katson, kun vesi muuttuu punaiseksi. Verta suihkuaa kohti taivasta kuin suihkulähteestä. Mitä pitää tehdä?!? Kipu on sellainen, että jalka meinaa krampata heti.

Huudan apua ja puristan jalkaani estääkseni verenvuodon. Helvetti, että pelästyin. Kimi ja Lotta tuijottavat silmät pyöreinä, ja huutavat lääkäriä apuun. Menee varmaan kymmenen minuuttia, ennen kuin eteläafrikkalainen sellainen paikalle saadaan. Kerkeää siinä rytäkässä meinaan miettiä jos mitäkin kuolemaan liittyvää. Tuntuu, että kaikki tuolla viidakossa on kuolemaksi. Kukaan ei tunnu tietävän, mikä jalkaani oikein pisti. Vedessä ei näy mitään. Muuta kuin verta.

Sinne vaan kisaamaan

Mutta kilpailuun on mentävä. Lääkäri laittaa jonkun sortin puristussiteen jalkaani ja kilpailijat kerätään veneeseen. Kundit kantavat minut veneeseen. En pysty itse kävelemään. Kilpailupaikalla kuulemma joku ”oikea lääkäri” sitten katsoo jalkaani kunnolla. Kilpakumppanit ovat aika hiljaisina. Tuntuu, että pelini oli sitten pelattu siinä. Sen näkee kaikkien katseesta. Taitavat vain olla tyytyväisiä. Yksi kilpailija poissa.

Käy selville, että kysymyksessä on todennäköisesti ollut hiekan alla kaloja metsästävä rausku. Niillä kuulemma hännässä sellainen keihäänkärki. Mutta ovatko myrkyllisiä, jää vielä minulle epäselväksi. Jalkani tikataan ilman puudutusta ja taas puristusside jalkaan.

Kysyn, mites kisa, ja minulle kerrotaan, että sinne vaan kisaan mukaan. MITÄ? Jalkani on turvonnut jo sen kokoiseksi, etten saa lenkkaria jalkaan kunnolla, mutta kisaamaan vaan. Mites se myrkyllisyys? Uskomatonta.

Ja sitten. En ole varmaan koskaan ollut fyysisesti niin vaativassa kisassa. Jalka paskana, hirveä helle ja mutaa melkein polviin asti. Sen näkee varmaan jo katsojakin, että ei todellakaan ollut leikkiä. Minut valitaan vielä vastustajajoukkueen taholta toistamiseen kisaan. Ei taida kuntoni ja maineeni olla kovinkaan kummoinen heidänkään puolelta. Mutta mitäs sitten kävikään! Suuri vitutus ja väsymys on aika voimavara, sanon minä.

 

Kilpailun jälkeen vasta tajuan, kuinka kipeä ja turvonnut jalkani onkaan. Voiton jälkeen päästään takaisin saarelle ja lääkäri sanoo, että jalkaa vaan ylös ja lepoa. Kiva. Voiton jälkeen tosin mieliala saaressa on ihan huikea. Ei vielä yhtään tappiota. Nuotio palaa ja läppä lentää.

Syvä pettymys

Huonosti nukutun yön jälkeen lähdemme taas kisaamaan. Uskomaton helle heti aamusta. Siis kostean yön jälkeen. Aamulla aina kylmä ja märkä olo. Sitten loppupäivä hiessä. Saaremme isoimmat karjut alkavat jo valittaa kovaa nälkäänsä.

Päivän annos siis kourallinen riisiä aamulla ja toinen illalla. Juomana vesi. En tiennytkään, että kun lihakset alkavat surkastumaan moisella vauhdilla, se siis konkreettisesti sattuu kehoon. Joka kohdassa kroppaa kuulemma kipua. Minulla ei moisia ongelmia ole. Lihakseni taisivat jäädä kotiin tai jonnekin.

Päästyämme paikalle ja hetkeä ennen kuin alkaa seuraava kisa kuulenkin, että minut on tiputettu joukkueesta tältä päivältä. Tosi mukava olla sivussa ja kuulla, että edellisenä päivänä oli jo päätetty tämä. Siis mitä?

Paska fiilis ja tekee mieli kiukutella.

Vaikka voitto saadaankin taas, mieleen hiipii syvä pettymys. Olen verisesti loukkaantunut. Olisivat voineet vaikka kertoa siellä saarella, että tällaista ollaan tuumittu.

Ensimmäistä kertaa alkaa tuntua siltä, että on varmaan minunkin aika ruveta kieroilemaan. Kuulen jälkikäteen, että Kimi oli tämän takana. Siis se Kimi, joka on ollut parhaita kavereitani saarella?

Ongelma vain siinä, etten tiedä, miten kisassa oikein puukotellaan jengiä selkään. Ensimmäinen tuotantokausi jäi näkemättä.
On siis aika mennä ajatuksiinsa ja ruveta laskemaan mielessään liittoja, ja miten ne oikein syntyvät. Ei se mitään metafysiikkaa voi olla.

Valpiosta on aika syntyä todellinen peluri. Ja sen saavat kyllä kilpakumppanit huomata. Moninkertaisesti.

Lolan kiero salaliitto saa aivoni kiehumaan!

Selviytyjät Suomi
10.02.2019

No johan oli taas melkoista juonittelua! Agila äänesti NIKLAKSEN ULOS. Mitä typeryksiä!

Videoblogini tuoreimmassa jaksossa puimme Mika Seppäsen kanssa, että mitä Niklaksen lähtö voi tarkoittaa koko ohjelman kannalta.

Viidakon lämmössä aivoni kiehuivat ja mietin, että tämä on puhtaasti Lolan luoma salaliitto.

Entä Kim Herold? Karmeaa juonittelua, mutta Kim-parka ei tiedäkään, että mimmit juonittelevat täysin hänen selkänsä takana.

Jokaisessa Wiidakon Wallu -jaksossa käydään myös läpi jaksosta pudonneen kohtalo (Palmusta pudonnut -osio), paljastetaan kulissien takaisia tapahtumia (Wiidakon salaisuus) sekä lisäksi nimittäin joka viikko jakson kieroimman käärmeen (Viikon käärme).

Katsokaa video tästä linkistä tai alta ja pysykää kanavalla!