Mitä mulle kuuluu nyt?

Elämäntapamuutos
02.07.2019
Kaupallinen yhteistyö: Jounin Kauppa

Enpä olisi uskonut, mitä kaikkea tämä uusi elämäntapa tuo tullessaan. Kulunut vuosi on ollut muutosten vuosi. Ruokavalio on muuttunut, kuntoilu on tullut elämääni ja nyt viimeisimpänä itsensä kehittämisharjoituksena olen alkanut tekemään kylmäaltistuksia ja hengitysharjoituksia.

Ruokavalio ja kuntoilu on auttanut minua fyysisesti, mutta tuo henkinen puoli on ollut melkoisen haastava saada hallintaan. Minähän aloitin viime syksynä ADHD-lääkityksen, josta oli todella paljon apua minulle alkuun, mutta huomasin siinäkin olevan haittapuolia.

Kiinnostuinkin ajatuksesta, että onko mieltä mahdollista hallita. Sieltähän ne kaikki ahdistukset, olotilat, hermostuneisuudet, tunteet ja sun muut saavat alkunsa. Kuluneen kevään aikana kaverini sai minut puhuttua ympäri ja aloin harjoittelemaan hengitysharjoituksia. Huomasinkin pian, että ne toimivat minulle kohtuullisen hyvin. Innostuin aiheesta niin paljon, että toukokuussa kävin Islannissa Wim Hofin seminaarissa kuuntelemassa hänen juttujaan ja siellä hän puhui kylmäaltistuksista.

Kaikki suihkut jääkylmiä

Seminaaripäivän aikana kuuntelijat vetivät hengitystreenin, jonka jälkeen porukka pääsi testaamaan kylmäaltistusta. Kaksi minuuttia jäävesialtaassa. Altistuksen jälkeen minulle tuli jännän rauhallinen olo. En ollut tuommoista oloa kokenut hetkeen. Aivan kuin kaikki ajatukset päässäni olisivat pysähtyneet.

Tuosta päivästä on jo puolitoista kuukautta ja olen vetänyt sen jälkeen kaikki suihkussa käyntini kylmällä vedellä. Olen siedättänyt itseäni kylmiin vesiin, uinut jäämeressä, ollut 10 minuuttia jääaltaassa ja tulokset ovat uskomattomia.

Kevään jälkeen olen lopettanut ADHD-lääkitykseni ja kaikki muutkin siihen ominaisuuteen liittyvät lääkkeet. Uni kulkee nykyään huomattavan paljon paremmin ja osaan nykyään myös keskittyä todella hyvin. Olen innostunut hyvinvoinnin tutkimisesta niin paljon, että ilmottauduin mm. personal trainer -kurssille ja olen osallistumassa kuuden päivän hengitysretriittiin marraskuun lopulla. Tuon retriitin vetää Wim Hof ja se pidetään Thaimaassa.

Tavallista arkea

Elämäni on muuttunut myös rytmiltään täysin erilaiseksi kuin se oli ennen. Olen tältä erää luopunut lähes kokonaan puhekeikoistani, turhista kissanristiäisistä ja oikeastaan kaikista sellaisista asioista, jotka olen kokenut kuormittaviksi. Tämän voitetun ajan olen siirtänyt kaupalla työskentelyyn ja siellä olenkin paljon tehnyt keittiövuoroja ja touhunnut normaaleja kaupan askareita. Nämä hommat ovat sopineet nyt minulle tosi hyvin.

Elän siis kohtuullisen “tylsää” arkielämää ja nautin siitä.

Herään aamulla viiden-kuuden välillä, käyn aamukävelyllä ja menen seitsemäksi kaupalle töihin. Siinä sitten touhuilen iltaan asti ja päivistä riippuen saatan käydä kesken päivän punttisalilla tai treeneissä ja illalla käyn koiran kanssa lenkillä, jonka jälkeen vietän aikaani tyttäreni kanssa. Haastetta elämään on tuonut vaimoni poissaolo, kun hän on ollut Suurin pudottaja -kuvauksissa.

Toki tulihan tässä otettua hiukan ylimääräistä homman nokaretta ja me alettiin talon rakennuspuuhiin. Sekin on uusi vaihe elämässä. Päästään pois tästä kaupan välittömästä läheisyydestä, joka toivon mukaan tuo tasaisuutta elämään. Tietysti asuntolaina tuo jännitystä, mutta sehän on vain maallista.

Tämmöistä tänne tällä kertaa! Kaikki hyvin! Ei sen ihmeempää!

Lapinmiehen deodorantti

Yleiset pään aukomiset
11.06.2019
Kaupallinen yhteistyö: Jounin Kauppa

Mulla on jääny lapsuuden kesistä parhaiten mieleen kalastus- ja mettäreissut isäni ja pappani kanssa. Heti kun jäät olivat lähteneet vesistöistä ja metsät kuivuneet, meillä oli tapana lähteä kalaan tai muuten vain luontoon retkeilemään. Alkukesästä retkeily oli todella mieluisaa, kun sääsket ja mäkärät eivät olleet vielä kuoriutuneet ja luonnosta pystyi nauttimaan ilman sitä tuttua ötököiden ininää.

Muistan että meilläpäin isännät eivät juurikaan dödöjä tai hajusteita käyttäneet. Ainoa hajuste mikä heillä oli toukokuun lopuilta sinne syksyn loppuun asti oli Ohvin tuoksu tai pikiöljyn käry. Minun mummoni ei kauheasti tykännyt papan läträämästä pikiöljystä kun se haju ei irronnut vaatteistakaan millään ilveellä. Muistelen, kun mummo haki sitten kaupasta Offia ja käski papan käyttämään niitä tuotteita. No pappahan ei ihan ohjeen mukaan sitä ohvia sivellyt päälle vaan roiski edelleenkin paidoille, vaatteille ja niskaan sitä kampetta että ötökät kyllä pysyivät todella kaukana hänestä.

Hauskoja muistoja ja oikein positiivisia! Nuin miekin olen sitten oppinut käyttämään ohvia ja se on kuulunut oman hygienian hoitoon alusta pitäen. Dödö ja ohvi purkki vierekkäin. Toista keväisin ja toista kesäisin. Kummassakin yhtä miellyttävä tuoksu. Johtuneekohan mukavista mielleyhtymistä, mutta koskaan minua ei ole ötökkämyrkyn haju haitannut. Erityisenä plussana mainittakoon, että ohvi pitää sääsket ja mäkärät loitolla, jolloin voit ulkotöissä tai retkellä keskittyä olennaiseen eikä tarvitse huitoa koko ajan.

Olen huomannut, että näissäkin tuotteissa kehitys on kehittynyt! On tullut ulkosavua, lapsille omaa tuoksua, eri voimakkuusilla varustettua ohvia, pehmeää ja voimakasta. Kaikkia näitä yhdistää se, että ne pitää itikat loitolla. Oli se käyttötarkoitus mikä tahansa.

Nyt kun minun lapseni on siinä iässä, että voidaan yhdessä liikkua luonnossa, niin haluan hällekkin hyväntuoksuisia muistoja metsäreissuilta ilman ötököiden kiusaavaa lähestymistä. Nyt kun viimeksi oltiin metsässä, niin laitoin hänelle lapsille tarkoitettua ohvia, ja se kyllä piti hyvän turvavälin kutsumattomiin ötököihin. Itelleni mie valitsin active-mallin, joka ei jätä semmoista rasvaista pintaa ihoon ja on todella miellyttävä käyttönen. Siinä sitä oli sitten miellyttävä tehdä tulet ja laittaa varuilta vielä savukiekura viereen palamaan, niin sai kyllä viettää laatuaikaa rauhassa keskenään ilman että ötökät pistelevät ihoon paiseita.

Kyllä se vain niin on, että Lapin ja Suomen kesään kuuluu ulkoilun lisäksi ohvin tuoksu ja luonnossa liikkuminen!