Ahdistaa

Elämäntapamuutos
04.09.2019
Kaupallinen yhteistyö: Jounin Kauppa

Kelan tilastojen mukaan Suomessa oli vuonna 2017 yli 400 000 mielialalääkkeiden käyttäjää. Tästä puuttuvat unilääkkeet ja rauhoittavat lääkkeet. Tämän vajaan puolen miljoonan ihmisen lisäksi mielialaongelmista kärsii valtaosa aikuisväestöstä ja nykyään jo ala-asteikäiset kärsivät masennuksesta. Lisäksi iso osa ihmisistä kokee, että heidän työllänsä ei ole merkitystä tai se on uuvuttavaa.

Mikä meitä sitten oikein vaivaa? Millä keinoin mielen saisi kuntoon? Näitä kysymyksiä olen miettinyt itsekin tämän oman elämänmuutosprojektin aikana. Alkuun mulla oli semmoinen ajatus, että kun jätän viinan, fiksaan ruokavalioni ja rupean kuntoilemaan, elämä muuttuu auvoiseksi ja masennukset häviävät. Ajattelin myös antavani perheelle aikaa enemmän ja sitä kautta minusta tulee parempi ihminen.

Tiedättekö mitä? Mulla kunto koheni ja sitä myöten jaksaminen parani hiukan, mutta mieli oli kierroksilla edelleen. Minua vitutti, huoletti, masensi ja ahdisti ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin. Ei mulla uni kulkenut, enkä pystynyt rentoutumaan.

Tuo pisti miettimään asioita uudella tavalla. Mitä on onnellisuus ja mistä se tulee? Tuleeko onnellisuus ulkoapäin? Tuleeko se esineistä, tavaroista, urasta, perheestä tai vaikkapa matkustamisesta? Entä aiheutuuko vitutus työkavereista, maailman tilanteesta tai uran jumittumisesta? Entä voinko tehdä mitään näille asioille, jotka mua vituttavat?

Tekeekö yli 100 000 euroa onnelliseksi?

Mielenkiintoinen havainto oli, että mikään näistä asioista ei tule ulkoapäin. Ei onni eikä suru. Kaikki nämä tunnetilat tulevat omista ajatuksistani ja ideoistani.

Esimerkiksi vaikkapa ilmastonmuutos. Se on semmoinen juttu, mikä tapahtuu, mutta tunnetilani määrittelee se, miten siihen ajatukseen suhtaudun.

Tai toisena esimerkkinä ”Metallica-känni”, aiheuttiko se mulle masennusta tai häpeää, kun sitä uutisoitiin joka lehdessä? Ei aiheuttanut. Kaikki fiilikset kuulassani ovat riippuvaisia siitä, että lähdenkö elämään ajatuksiani todeksi ja syyttelemään itseäni.

Sama koskee onnellisuuden tunnetta. Tekeekö uusi auto minut onnelliseksi? Entä tekevätkö 100 000 euron vuositulot minut onnelliseksi? Eivät tee. Luulin aiemmin, että menestys ja raha tuovat onnea. Edellisvuonna tienasin toistasataatonnia, hankin uuden Porschen ja matkustelin paljon. Olihan se hetkittäin hauskaa, mutta henkisesti olin ihan yhtä paskana kuin aina ennenkin.

Tuon rahan eteen jouduin raatamaan, tekemään sellaista työtä, mitä en sisimmissäni kokenut oikeaksi ja liikkumaan aivan jäätäviä määriä ympäri Suomen. Olin henkisesti aivan hajalla.

Raskas julkkiksen ammatti

Toinen juttu! Moni ajattelee, että ”julkkiksena” olo on jotenkin hienoa ja glamouria. Tai että haluan sitä enemmän kuin mitään.

Voi olla, että sellainenkin aika oli. ”Julkkiksen” ammatissa on hyviä puolia, mutta negatiivisimpia puolia siinä on se, että joudut olemaan julkisena. Olisi mahtavaa, kun saisi tehdä niitä hyviä juttuja – kuten minun kohdalla on ollut mm. Selviytyjät ja oma tv-sarja – ilman, että se aiheuttaisi hypeä itsesi ympärillä. ”Julkkisammatti” on henkisesti todella raskas ammatti. Harva meistä sietää edes pientä juoruilua itsestään, mutta mieti, kun se kohdistuu valtakunnan tasolla sinuun. Tässä kohtaa moni sanoo, että valintakysymys. Kyllä, tiedän myös paljon ihmisiä, jotka palavat burnoutiin ihan normaaleissa päivätöissä ja valintahan sekin on. Ihminen ei vain kestä kaikkea.

Joka tapauksessa! Olen löytänyt itselleni kohtuullisen hyvän ja stabiilin rauhan. Sitä on kestänyt jo kohta kuukauden. En meinaa uskaltaa siitä edes nauttia, kun pelkään, että menetän tämän olotilan.  On todella jännää, kun ensimmäistä kertaa elämässäsi nukahdat 5-10 minuutissa, nukut 7-10 tunnin yöunia, et tunne kauheaa stressiä, vaan elämä tuntuu pääsääntöisesti aivan mahtavalta. Nautin lähes tulkoon jokaisesta minuutista, kun olen hereillä ja mulla on sellainen fiilis, että elämä on vasta alkanut.

Meinasin kirjoittaa tästä tähän, miten tämän olotilan saavutin, mutta blogista uhkaa tulla liian pitkä, joten jätän sen seuraavaan kertaan.

Elämäniloa,

Sampo

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

*