Puolet lusittu

Henkilökuvat
16.05.2019
Kaupallinen yhteistyö: Jounin Kauppa

Miesten keskimääräinen elinajan pituus Suomessa keikkuu siinä kahdeksankympin korvilla. Tänään on se päivä, jolloin voin iloisesti itseäni taputtaa selkään ja onnitella. Hyvä! Olen pysynyt hengissä jo puolet minulle suunnitellusta matkasta! Täytän siis tänään pyöreät 40 vuotta!

Olen erittäin iloinen tästä merkkipaalustani, koska parikymppisenä tuli kavereiden kanssa asiasta hiukan vitsailtuakin, että mahdetaanko koskaan nelikymppisiä nähdä. Tämä johtui sen ajan rankasta elämäntyylistä. Viini virtasi useita päiviä viikossa ja siinä samalla tietysti sattui ja tapahtui kaikenlaista.

Murrosikä kesti kohdallani hyvin pitkään. Se rupesi taittumaan vasta siinä lähempänä 30 vuoden ikää. Näin olen asian itse ainakin tutkinut. Olen myös näin jälkikäteen itseäni analysoiden todennut, että mulla ei ole ollut mitään suuntaa elämässäni ennen murrosiän päättymistä.

Päämäärätön eläminen on pitemmän päälle hyvinkin työlästä. Siinä kierretään samaa rataa. Toivotaan ihmeitä tapahtuvaksi, uskotaan lottovoittoihin ja siihen, että elämässä tapahtuu kaikkea ihanaa, vaikka ei asioille mitään tekisikään. No, toki poikkeuksiakin mahtuu joukkoon, mutta veikkaan, että aika harvoin näin tapahtuu.

En jaksa näin juhlapäivänä palata noihin ankeisiin aiheisiin, vaan aion keskittyä edelleenkin tulevaan. Minulla on siis tilastollisesti puolet elämästä aikaa. Voihan se toki päättyä tänäänkin, sitä kun ei koskaan tiedä, kuinka monta elonpäivää on kullekin suotu.

Millainen tulevaisuuteni tulee olemaan? Millaisena näen itseni viisikymppisenä? Onko minulla turvattu tulevaisuus vai mitä tulee tapahtumaan? En tiedä. Eikä sillä ole mitään väliä.

Olen aika pitkälti luopunut jo tuollaisista turhista keloista. Jo aikanaan AA:ssa kuulin vanhan viisauden, että on parempi keskittyä semmoisiin asioihin, mihin voi vaikuttaa ja jättää semmoiset asiat sivummalle, mihin ei voi vaikuttaa. Elämääni on mahtunut paljon menetyksiä. Parhaan ystävän itsemurha, isän itsemurha, useita puolisoni keskenmenoja, avioero, taloudellisia ongelmia vuosikaudet, lääkekoukkua, useita läheltä piti -tilanteita ja kaikkea muuta. Kaikesta on kuitenkin selvitty ja mikä mahtavinta, on tässä ollut siistiä aikaakin! Olen tavannut täydellisimmän vaimon, saanut täydellisimmät lapset, saanut kokea mahtavia seikkailuja ja olen kiertänyt ja nähnyt maailmaa.

Mulle tärkeintä ei ole se päämäärä, vaan matka siinä välillä. Haluaisin nauttia tästä elämän kyydistä mahdollisimman paljon. Kokea ihania asioita, kuten nähdä muksujen kasvavan, pysyväni vaimoni kanssa yhdessä ja terveenä ja että saisin tehdä työtä niin pitkään terveenä kun sitä vain voi tehdä. Tokihan työ mielellään saisi olla sellaista, mistä nauttii.

Nyt kun kelaan 20 vuotta taaksepäin, parikymppisen elämä muistuu mieleeni aika tuoreesti. Ei siitä nyt niin pitkä aika loppujen lopuksi ole. Tässä välissä on tapahtunut paljon hienoja asioita ja vähemmän hienoja. Kaikesta on kuitenkin jotain opittu. Samalla, kun mietin ajankulumista eteenpäin, niin se aika hujahtaa yhtä nopeasti myös sen 20 vuotta eteenpäin ja silloin minä olen 60-vuotias. Tässä kohtaa huomaan jälleen kerran, että kun huvilaitteeseen on päästy ja noustu, niin eiköhän nautita kyydistä eikä pelätä tai murehdita sen loppumista ennen aikoja.

Ai niin! Ja perkele! Miehän olen paremmassa fyysisessä kunnossa nelikymppisenä kuin mitä olen koskaan ollut! Se on hyvä synttärilahja itselleni!

Miten synttärini vietän? Kerron sen ehkä myöhemmin.

Sampo

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

*