Miten saatetaan saaga finaaliin?

Yleiset pään aukomiset
20.03.2019
Kaupallinen yhteistyö: Jounin Kauppa

Istuskelen junassa ja pohdin aiheita blogiini. Kaikki tuntuu niin tyhjältä ja turhalta. Olen menneiden vuosien aikana saanut purkaa kaikki tuntoni somen kautta ulos. Telkkarissa, radiossa ja haastatteluissa on tullut annettua itsestään lähestulkoon kaikki. Moni onkin karsastanut tyyliäni ja verrannut minua ammattilaisesiintyjiin. ”Ei Ville Gallen tai Cheekin tarvitse itseään tuoda esille niin kuin minä.” Ei niin, he osaavat purkaa tuntonsa ja paineensa ulos musiikin ja taiteen kautta. Minulla itsellä ei ole ollut taitoja tai talenttia tehdä vastaavanlaista taidetta.  No, tämä ei ole jutun pointti.

Minusta on  tuntunut pitkään että jauhan tätä samaa rullaa vuodesta toiseen, eivätkä hommat enää edisty samaan tahtiin kuin mitä mieleni haluaa. Mitä helvettiä mie siis teen? Palautteen perusteella osa ihmisistä haluaisi lukita minut muro- ja keksihyllyjen väliin lappamaan tavaraa. Minä en itse sitä halua, eikä minun ole pakko. Jotenkin älytöntä lukittautua semmoiseen elämään mitä itse ei halua tehdä. Ei tällaista mieltä ja rauhattomuutta voi sitoa yhteen paikkaan. Kutsuisin itse sitä kuolemaksi.

Haluan elämältäni paljon kiksejä! Näillä kikseillä tarkoitan että haluan elää elämää siten kuin mielessäni sen näen ja sisälläni tunnen. Se ei tarkoita myöskään takki auki liehumista ympäri toreja ja turkuja, se tarkoittaa elämistä, hyvää tunnetta ja merkitystä elämään.

Viimeinen kulunut vuosikymmen on mennyt täysin keskittyen eloonjäämiseen. Ollaan rämmitty velkahelvetistä ylös ja nokka on jo pinnalla. Kuvittelin alkuun että se on se tila milloin onnellisuus alkaa. Osittain olin oikeassa ja kyllä se elämää helpottaa todella paljon kun voi laskut maksaa ilman että henki salpaantuu. Sellainen fiilis tuo todella paljon helpotusta elämään. Olen tästä kiitollinen. Onnen, rahan ja maineen jahtaaminen  oli mulle todella kova pakkomielle. Nyt kun olen saavuttanut tilanteen, jossa koen että mainetta on tullut ja elintasokin on parantunut niin en siltikään ole sen onnellisempi kuin ennenkään. Huomasin että jahdin aikana minulla on kadonnut fokus tekemiseen. Olen tehnyt asioita vääristä syistä ja ajautunut kierteeseen, jossa vain vastailen kyllä kaikkeen ja hukun työn aiheuttamaan stressiin.

Kuuntelin muutama viikko sitten Cheekin -Valot sammuu biisiä ja nappasin sieltä välistä kohdan joka upposi minuun kuin kuuma veitsi voihin.

”Kasisali, välillä mä kaipaan sitä
mun elämän siistein viikonloppu, Cheekend
ja mä mietin, onks tää Cheek’s end
ajatukset mun päässä sikin sokin taas
istuin Four Seasonsin parvekkeel ja imin Cohibaa
tajusin, et on aika vihdoin päätös saada spiraaliin
antakaa mä näytän miten saatetaan saaga finaaliin”

Tämä kohta jäi soimaan päähäni ja tajusin että olen sellaisessa kierteessä josta haluan irti. Haluan suunnan elämälleni, uralleni ja kaikelle. Tuosta oivalluksesta lähti melkoinen ajatusmyrsky ja itsetutkiskelu käyntiin ja nyt olen keksinyt miten minä vedän oman saagani finaaliin. Riskit ovat jäätävät, ja onnistumista on vaikea mitata kun vastaavaa ei ole alallani vielä Suomessa tehty.

Mut näillä mennään! Mulla on tavoite, visio ja suunta! Nyt aion kävellä tämän matkan läpi ja tiedän että helppoa se ei tule olemaan, mutta nyt tiedän mitä haluan.

”kun valot sammuu vaan tyhjä huone jää
kun kaikki on sanottu vaan tarinat jää elämään”

 

Sampo

 

 

 

 

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

*