“Yksinhuoltajaiskän” elämää

Henkilökuvat
14.03.2019
Kaupallinen yhteistyö: Jounin Kauppa

Mie olen painanut tässä jälleen melko pitkää duuniputkea ja rupesin miettimään miten ihmeessä saan kaiken organisoitua vai saanko edes. Minun vuoro on hoitaa meidän 5-vuotiasta, ja vaikka hän on päiväkodissa päivät, niin kyllähän aamutarpeet ja varsinkin iltapäivästä alkaneet rutiinit vaatii hyvinkin paljon keskittymistä. Neiti kun palaa päiväkodista, niin siinä saapi kuunnella ketä ollaan mahdollisesti tänään pussailtu tai onko ”joku” (oma tyttö mukaan lukien) tunkenut legon nokkaan, joita pinseteillä sitten ongitaan. Annat illan kuluessa siitä ukaasit, ja voin kertoa, että siinä kiristää ruuvit nuppia, kun hommat kerääntyy. Yrittäjän elämä kun ei ole “kahdeksasta-neljään” -rytmillä, vaikka tytön päiväkoti onkin.

Vaikka olen naimisissa, niin meillä on nuorimmaisen tytön kanssa ”yhteishuoltajuus”. Rianna on välillä Mintun kanssa Tampereen päässä ja välillä minun kanssani Äkäslompolossa. Tällainen järjestely on toiminut meillä tähän asti todella hyvin.

Ei meillä kummallakaan ole mitään ongelmaa hoitaa lasta yksikseen. Tällainen järjestely tosin vaatii minun viikoillani välillä hiukan luovuutta ja apua äidiltäni tai assariltani. Kiitos näille naisille!

Lapsi mukaan töihin

Monesti on kuitenkin sellainen tilanne, että lapsi on vain pakko ottaa mukaan töihin. Silloin pitää suhtautua asiaan hiukan kepeämmin ja hyväksyä se tosiasia, että silloin työpäivät eivät ole niin tehokkaita itse duunin suhteen.

Rianna on kulkenut mukana lähes kaikissa työhön liittyvissä hommissa. On ollut kokouksia, kaupan hommia, tv-kuvauksia, kokouksia ja puhekeikkoja. Voitte varmaan arvata kuinka huvittavalta tuntuu, kun sinulla keikka esimerkiksi Helsingin Messukeskuksessa, ja pyydät messuemäntää vahtimaan lasta esiintymisen ajan! Tai kun olen vetämässä somekoulutusta K-kauppiaille, niin Rianna painaa pitkin luokkaa lelujensa kanssa. Tällainen voi tuntua hiukan oudolta, mutta näin se vain on vedettävä, mikäli hommansa meinaa hoitaa.

Tarkoitukseni ei ole kirjoituksella pönkätä mitenkään isyyden taitojani tai korostaa sitä kuinka helvetisti painetaan hommia. Mielestäni pointti on koko jutussa et iskät pärjää lastensa kanssa halutessaan ihan yhtä hyvin kuin äiditkin. Suorittava tyyli voi olla hiukan rosoisempi mutta itse en ota siitä mitään stressiä.

Isyyden haasteet

Olen oppinut tässä vuosien varrella paljon lapsista ja varsinkin tytöistä. Osaan nykyään letittää tukan, ostaa värikoordinoituja vaatteita tyttölapsille, tiedän aika paljon nykyajan tyttöjen leikeistä. Minulla on myös kolmetoistavuotias esikoinen, ja hänen kanssaan olen viimeaikoina opetellut puhumaan ”teiniä”.

Se on todella vaikea laji, koska pelkästään naisille puhuminen on välillä haastavaa kieliongelmien takia. Ymmärrät varmaan viittauksen.

Mutta oli miten oli, koen sen että olen läsnä molemmille kasvaville tyttärilleni ykkösprioriteettinä, olkoon se kuinka yksioikoista tai rosoista tahansa. Luulen heidän muistavan sen läpi elämänsä, eivätkä sitä kuinka oppikirjamaisesti olen osannut olla isä. Mie kyllä kannan stressin työtaakoista, lapseni nähkööt vain iskän iskänä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

*