”Kehonhuolto on heikkoja varten”

Treeni
18.02.2019
Kaupallinen yhteistyö: Jounin Kauppa

Muistan laittaneeni syksyllä päivityksen Facebookiin, jossa kiroilin sairasteluani. Päivitys meni jotakuinkin näin. ”Olen nyt treenannut, syönyt ja nukkunut säännöllisesti koko syksyn ja silti olen kipeä, joka kuukausi. Tätäkö tämä nyt sitten on? Eikö treenaamisen pitänyt auttaa vastustuskykyyn?”.

Turhautumiseni rupesi kiipeämään ihan uusiin sfääreihin, koska mielestäni elämänmuutoksen pitäisi myös heti näkyä voinnissa. Kaikesta huolimatta kroppani antoi periksi sairastelulle koko ajan ja ihmettelin, mikä helkatti tässä nyt tökkii. Havaitsin myös, että liikkuvuuteni on todella rajoittunutta, kipua tuntuu olkapäissä ja yleisfiiliskin välillä melkoisen apea.

Paras kaverini Arttu Lipsonen, johon tutustuin Diilin kuvauksissa, on varovaisesti ihmetellyt jaksamistani läpi tämän minun elämäntaparemontin ajan. Hän on ollut huolissaan palautumisestani ja suositellut kaikenlaisia palauttavia treenejä. Minua lähinnä tuo huomauttelu on huvittanut, koska mielestäni tuloksia tulee treenatessa eikä maatessa. Ennen kuin toteat tähän ”tuohan on päivänselvä asia, palautuessa lihakset rakentavat itsensä kuntoon jne”, niin olen toki tuon tiennyt koko ajan.

Olen tuntenut Artun vajaat kymmenen vuotta ja olen pistänyt merkille, kuinka hän panostaa palautumiseen ja kaikkeen muuhun kehonvoinnin huolehtimiseen todella paljon. En tiedä, mutta veikkaisin että hänen kuntoilustaan 80-95% on kaikkea muuta kuin itse salirääkkiä. Arttu ei myöskään sairastele, koskaan. Hänellä on hauska lausahdus, ”Lipsosiin ei taudit tartu”.

Mitä Arttu tekee toisin kuin minä tai muut?

Minun mielestäni Artussa on ihailtava piirre se, että hän ihan selkeästi leikkaa elämästään pois stressitekijöitä. Huono työ, parisuhde, ruoka, treeni tai vaikkapa uutiset ja sää. Hän ei niitä katso tai harrasta. Tämän lisäksi hän käyttää todella paljon aikaa ja vaivaa selvittääkseen, miten keho ja mieli toimii. En ala nyt erittelemään, mitä kaikkea hän on tehnyt, sillä siihen tarvittaisiin kirja jos toinenkin.

Joka tapauksessa otin nyt itseäni niskasta kiinni ja aloin lisäämään tähän muutosprosessiini enemmän palauttavia treenejä. Tämä aamu lähti hengitysharjoituksen merkeissä, jonka Arttu veti meille netin välityksellä. Treeni kesti noin tunnin ja me tehtiin pelkkiä hengitysharjoituksia.

Lopputulos oli sellainen etten ole koskaan saanut sellaisia fiiliksiä kehooni, ilman mitään keinotekoisia aineita. Se oli uskomatonta! Vaimoni kyynelehti treenin jälkeen ja se oli vasta hänelle ensimmäinen. Minulle neljäs.

Mihin kaikkeen tämä sitten tulee vaikuttamaan?

En osaa sanoa edes sitä, mihin kaikkeen tämä pelkkä hengityksen lapaseen otto vaikuttaa. Käsittääkseni sen pitäisi parantaa kehon immuniteettijärjestelmää, poistaa tulehduksia, korjata soluvaurioita, saada virtaa kehoon ja paljon muita positiivisia vaikutuksia. Kolmannen treenikerran jälkeen pystyin pitämään happea jo yli kolme minuuttia! Tämä ei ollut edes koko treenin pointti, vaan havaitsin, että tässä meidän kehossa on niin paljon käyttämätöntä potentiaalia, joka tulee esille mielen ja kehon yhteistyöstä.

 

Jätän nyt tämän blogin väsäämisen tähän, koska en osaa tarpeeksi hyvin puhua vielä aiheesta. Sen voin kuitenkin sanoa, että tästä tulee mahtava polku, mikäli vain jaksan painaa eteenpäin. Uusien tapojen harjoittelu vaatii aikaa ja sinniä. Ihan samalla tavalla kuin urheilun ja syömisen kanssa, ja näihin perusasioihinhan nämä muutosprosessit tökkäsee useimmiten. Tässä elämäntapamuutoksessa on ollut hyvää se, että kaikki isot muutokset ovat tulleet pikkuhiljaa.

Mutta palataan tähän asiaan! Nyt opetellaan hengittelemään ja kuuntelemaan kehoa. Se kyllä kertoo minulle, mitä kannattaa tehdä. Kunhan vain opettelen kuuntelemaan kehoani.

Kehonhuolto ei ole heikkoja varten, vaan avaa oven aivan uuteen maailmaan ja minä aion sinne astua.

Hengitysterveisin,

Sampo

 

Kuvat Satu Renko ja Sampon Selfiet

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

*