Itsekuri petti joulunpyhinä – totaalinen repsahtaminen

Elämäntapamuutos
10.01.2019
Kaupallinen yhteistyö: Jounin Kauppa

Aloitin viime vuoden heinäkuussa elämäntaparemontin ja rupesin kiinnittämään huomiota eritoten liikkumiseen ja syömiseen.
Olen tutkinut todella paljon kaikenlaisia ruokavalioita, dieettejä, ja kuureja. Olen paastonnut, kehokuurannut, laihduttanut, ollut vegaani ja vaikka mitä. Koen, että minulla on kohtuullisen hyvä teoreettinen perustietämys urheilusta ja ruokailusta. Suurin ongelma on minulle ollut teorian soveltaminen käytäntöön. Henkinen kantti on ollut aina liian lyhyt.

Tämän lisäksi olen aina ollut liian ankara itselleni. Aina, kun kuntoilu tai dieettivouhotus on iskenyt päälle, olen ollut niissä hyvin tehokas. Useammin kuin kerran olen laihduttanut 10 kiloa parissa kuukaudessa ja se on vaatinut luonnetta. Olen ottanut suolihuuhtelun, vetänyt nesteenpoistajia ja testannut vaikka mitä jippoja, joilla nopeutetaan laihtumisprosessia.

Poikkeuksetta karistetut kilot ovat palanneet vyötäisilleni puolen vuoden sisään laihduttamisen jälkeen. Mikä on mennyt vikaan ja miten voisin nyt onnistua?

Pointti 1: Korkki kiinni

Heinäkuussa kävin mielessäni läpi ne kohdat, missä normaalisti olen epäonnistunut. Listasin ne päässäni ylös ja päätin, että teen asiat tällä kertaa eri tavalla.

Päätin, että en ala laihduttamaan, vaan haluan laittaa elämäni kokonaisvaltaisesti raiteille. Alkoholi on ollut minulle suurin este laihduttamisessa. Ei pelkästään sen takia, että se sisältää älyttömästi kaloreita, vaan se tappaa haluni liikkua ja altistaa muutenkin älyttömän huonoihin valintoihin ruuan suhteen. Suolainen nimittäin maistuu aina, kun alkoholia on naukkailtu. Ajattelin, että on helpointa lyödä korkki kiinni, välttyypähän viinan aiheuttamilta kiusauksilta.

Pointti 2: Ruokailu

Toinen tärkeä pointti oli ruokailu, mihin halusin kiinnittää huomiota. Minun ongelma on ollut epäsäännöllinen ruokailu, väärät valinnat ruokapöydässä ja liian isot annoskoot.

Tutkin hulluna netistä juttuja ruokailusta ja voi pojat! Pää menee aivan pyörälle, kun Googlen kautta lähdet hakemaan tietoa. Mietin, että miten terveellisen syömisen voi saada näin vaikeaksi?!

Elämässä yleensä toimivat perusasiat, joten ajattelin, että perus lautasmalli, mitä on käytetty vuosikymmenet, olisi varmaan kätevin vaihtoehto. Tämän lisäksi lautasmallin pitäisi koostua mahdollisimman puhtaista raaka-aineista. Eli einekset, valmisruuat ja prosessoidut ruuat jätän mahdollisimman vähälle ja suosin valinnoissani sellaisia ruokia, joita on mahdollisimman vähän jalostettu.

Yksi tärkeä sääntö itselleni oli myös sääntö yhden lautasen mallista, eli pääaterioilla en santsaa. Ihmiselle riittää kyllä yhden lautasen antamat energiamäärät seuraavaan välipalaan asti ja päätinkin, että syön 2-3 tunnin välein jotain pitääkseni nälän poissa. Välipaloina söin smoothieita, hedelmiä, välipalapatukoita ja jos ei muuta ollut, niin vaikkapa vain leipää. Pääasia, että ruokavälit eivät menisi yli kolmen tunnin, koska itselläni ylensyönnin riski lisääntyy huomattavasti, kun ruokailuvälit venyvät.

Pointti 3: Liikunta

Kolmas tärkeä asia oli liikunnan lisääminen. Päätin tässäkin olla armollinen itselleni, enkä asettanut mitään muuta tavoitetta alkuun kuin että liikun 3-5 kertaa viikossa. Aamulenkki, iltalenkki, sali tai hiihto. Mitä tahansa, mikä lisää sykkeenmäärää kehossa.

Päätin investoida alkuun pt-palveluihin, koska halusin oppia tekniikat oikein. Mikään ei ole pöljempää kuin käydä salilla ja tehdä harjoitukset väärin. Siinä voi paikat mennä rikki ja harjoitusten tehokin on ihan erilainen, kun ammattilainen vetää treenit. Tämä on minusta välttämätöntä ja kannattaa investoida hyvään personal traineriin. Yksi tunti viikossakin riittää.

Ihmiset (minä mukaan lukien) käyttävät kauhean paljon aikapulaa tekosyynä, liikuntaa välttääkseen. Päätin, että asetan liikunnan, syömisen ja lepäämisen arvoasteikossani ihan kärkipäähän. Teen aina seuraavan viikon liikuntasuunnitelman kalenteriin ja noudatan sitä. Ihan samalla tavalla kuin palaverit ja kokouksetkin, liikuntatunti on yhtä tärkeä.

Voin rehellisesti sanoa, että minulle edelleenkin tuottaa vaikeuksia lähteä aamulenkille, kun joudun tappelemaan mieltäni vastaan. Mieli nimittäin tykkäisi enemmän lepäillä sängyssä, selailla somea ja ottaa lunkisti. On yllättävää, kuinka nopeasti 30-60 minuuttia menee puhelimen kanssa. Sen ajan voi käyttää myös järkevämmin vaikkapa oman kehon huoltoon.

Miten puoli vuotta on mennyt?

Kuten alkuun jo totesin, en lähtenyt laihduttamaan enkä myöskään odottanut mitään ihmetuloksia heti. Samalla, kun kirjoitin tuon viimeisen lauseen, valehtelin. Mulla ainakin on sisälläni piru, joka vaatii tuloksia nopeasti. Tuon sisäisen peikon kanssa näemmä vaan joutuu tulemaan toimeen.

Tsekkasin alkuun kehonkoostumusmittauksen tuloksen ja painon, sen jälkeen nakkasin vaa´an piiloon ja päätin etten puntaroi itseäni kuin korkeintaan kerran kuussa. Personal trainerini sanoi, että vaaka on yksi surkeimmista mittareista, kun haluaa kehitystä seurata. Ensinnäkin lihas painaa läskiä enemmän, nestetasot vaihtelevat suuresti ja muutenkin pelkkä kehopaino ei kerro sinulle juurikaan mitään.

Ennen joulua halusin kuitenkin tarkistaa, missä mennään. Hyppäsin vaa`alle ja painoni oli n.78kg! Melkoinen tulos, kun lähtötilanne oli siellä 90kg tienoilla.

Housujen vaatekoko on pienentynyt 2-3 tuumaa, vanhat paidat ja takit eivät enää kiristä mahan kohdalta, vaan nyt ne kiristävät selän kohdalta. Luulen, että tähän on syynä leuanveto. Alkuun en saanut kuin yhden leuan tehtyä ja sekin oli kuminauhoilla avustettuna. Nyt leukoja menee ilman apuvälineita n.10-12 kertaa.

Penkkipunnerrustulos lähentelee 120 kiloa, ja kyykyissä ja maastavedossakin mennään kelpo lukemissa.

Minun treeniohjelma on ollut pääsääntöisesti kehonpainotreenejä, crossfit-tyyppistä saliohjelmaa ja hölkkäämistä. Siksi olinkin todella innoissani, kun voimatasot olivat nousseet noin paljon, vaikka itse junttipunttia en ole juurikaan tehnyt.

Mites se repeäminen sitten?

Niin kuin lomien ja juhlapyhien aikoina on tapana, monet elämäntaparemontit kokevat pieniä takaiskuja. Niin kävi minunkin kohdalla.

Olin vetänyt ennen joulua pari viikkoa kohtuullisen tiukalla treenillä ja ruokavaliolla, ja päätin antaa itselleni luvan herkutella jouluna oikein olan takaa.

Fazerin edustaja oli tuonut meille 5,5kg suklaata kiitoksena kuluneesta vuodesta ja pakkohan se kasa oli sosialisoida kotiin. Tämän lisäksi sain paljon herkkuja muiltakin yhteistyökumppaneilta ja kotimme täyttyi pikkuhiljaa kaikenlaisista namipaloista.

Yksi ilta aloin tuhoamaan suklaakonvehtirasiaa ja huomasin pian olevani jo toisen kerroksen kimpussa. Ei mennyt kuin puolisen tuntia ja olin vetänyt koko rasian huiviini. Se ei täyttänyt minun syömisen himoa, vaan aukaisin suklaalevyn, sipsipussin ja karkkipussin viereeni. Pistin Netflixin käyntiin ja aloin nauttimaan hedonistisesta illanvietosta.

Kun leffa loppui, tajusin, että olin vetänyt nameja lähes kilon verran naamaani. Kaloreina semmoiset kevyet 4000-5000 kaloria! Normaalin ihmisen kahden päivän energian tarve!

Eikä siinä mitään, tämä sama hedonistinen rituaali toistui joulunpyhien aikaan useita kertoja. Valehtelematta vedin tuona aikana noin 5 kiloa pelkkää karkkia. Puhumattakaan muista herkuista. Morkkis oli tavattoman suuri ja energiatasot olivat kohtuullisen matalina. Heräsin useana yönä tuskaiseen pyörimiseen, kun oloni oli niin huono liiallisen karkinsyönnin takia.

Aamulla, kun meni peilin eteen ja katsoi naamaa, niin se oli kuin jalkapallo.

Peilikuva oli todella surullisen näköinen ja aloin miettimään, että onko tämä nyt sen väärti, että pistän koko rempan roskiin tämmöisen takia? Onneksi järki vastasi. ”Olet nyt lähes puoli vuotta repinyt, ollut skarppi ruokailun suhteen ja kunto on todella kova verrattuna alkutilanteeseen, niin ei tässä ole mitään ongelmaa. Takaisin ruotuun vain”.

Näin tein ja löin pari päivää sitten ”karkkipussin kiinni”.

Joulun jälkeinen totuuden hetki

Halusin käydä tsekkaamassa kehonkoostumuksen ja kävin sen tsekkauttamassa Levi Wellnessillä.

Minulla oli hirmuisen jännittynyt olo kun lähdin tapaamaan personal traineria. Mietin päässäni, että nyt tulee palautetta mässäämisestä ja paisunut naamani ei varmasti miellytä ohjaajaa. Hyvät pt:t nimittäin ottavat kohtuullisen rankasti asiakkaan epäonnistumisen, ajattelin. No, salille päästyäni pomppasin laitteeseen ja se mittasi kehoni huolellisesti. Koitin olla pälyilemättä lukemiani, etten ”jinxaisi” tuloksia. Ihan kuin sillä olisi mitään merkitystä.

Kone oksensi kolmesivuisen raportin ulos printteristä ja pt rupesi tutkimaan lukemiani ja vertasi niitä ensimmäisiin tuloksiini.

Silmäni äkkäsivät raporteista painon ensimmäisenä. Se näytti 80 kiloa, eli +2kg reilussa viikossa! Melkoinen painonnousu niin lyhyessä ajassa. Tuo lukema värisytti minua, mutta pt sanoi heti, että sitä lukemaa ei kannata edes katsoa. Hän jatkoi raportin tutkimista ja huomasi heti, että minun kehonrasvaprosentti on muuttunut! Ensimmäisessä kehonkoostumusmittauksessa läskiä oli 34% kehonpainosta. Se tarkoittaa, että olin ylipainoinen.

Tuore koostumusmittaus antoi uudet lukemat ja se oli nyt 22%, eli olen onnistunut pudottamaan kehostani 12% läskiä. Tämän lisäksi lihasmassa oli lisääntynyt huomattavasti!

Ainoa, mistä personal trainerini antoi hiukan noottia, oli nestekertymä kehossa. Se oli koholla, mutta kuulemma todella helppo hoitaa kuntoon ja johtuu nimenomaan joulun herkutteluista.

Personal trainerin palaute oli muuten loistava ja kannustava! Olimme molemmat todella tyytyväisiä saavutettuihin tuloksiin.

Kyllähän tuo mittaus motivoi minua ja antoi myös realistisen kuvan siitä, miten äkkiä tuo keho reagoi suuntaan tai toiseen. Kaikki on kiinni siitä, miten elät ja miten teet valintasi.

Uudenvuodenlupaus

Minun uudenvuodenlupaukseni tälle vuodelle kuuluu näin:

”Aion edelleenkin olla armollinen itselleni, nauttia elämästä, liikkua ja syödä hyvin. Jos tulee kupruja, niin menen niidenkin yli. Tässä lajissa ei ole oikoteitä ja se on hyvä pitää mielessä, vaikka se olisikin tylsää”

Tällä viikolla alkaa meidän kauan odotettu kesäloma. Ollaan se pidetty aina tammikuussa, koska se katkaisee talven kivasti!

Jännä nähdä, millaisia seikkailuja on luvassa! Seuraavaa blogia siis pukkaa Jamaikan lämmöstä!

Valoa ja voimaa!
Sampo

  • Ulla Vaattovaara

    Hyvä Sampo, kun menit mittauttamaan arvosi, niin huomasit, ettet ollut tehnyt mitään peruuttamatonta. Ei se joulun ajan mässäily mitään, vaan se mitä teet uuden vuoden ja joulun välissä. MInäpä vedin enkat, sain jouluna 4 kiloa ylimääräistä, no nyt niistä on jo 2 lähtenyt pois. Tsemppiä, seuraan innolla sinun ja Mintun tekemisiänne.

  • Aira Saniola

    Ihana kylä kauppias ja hänen rouvansa

  • ARTO HÄMÄLÄINEN

    MORJENS KESKI-SUOMESTA

    VOAN EISE HAITTOA JO PAINO HEITELEE KU PYSSYY SIINÄ KUNNOS ETTEI
    TUUL VIE TUNTURIINH.
    EI VOI SANOIN KUVAILLA, MITEN HYVÄÄ OHJELMAA TEETEN TV.HEN
    ONKO JATKOA TULOSSA.
    TERVEISIN ARTO H.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

*