Kiusaamisesta

Yleiset pään aukomiset
02.09.2018
Kaupallinen yhteistyö: Jounin Kauppa

Kiusaamisesta puhuminen rajoittuu lapsiin ja nuoriin vaikka aikuiset kiusaavat yhtälailla.

Viimeaikoina olen lukenut lehdistä lukuisia otteita koulukiusaamisesta. Lehdistössä ja nettien keskustelupalstoilla aikuiset paheksuvat nuorten käyttäytymisestä ja vaativat tuntuvampia rangaistuksia kiusaajille. Mielestäni on hyvä, että aiheesta puhutaan ja nuoria koitetaan saada toimimaan järkevämmin.

Olen itsekin nuoruudessa kokenut molemmat puolet kiusaamisesta. Olen kiusannut ja ollut kiusattavana. Kummastakaan puolesta minulle ei ole jäänyt erityisen hyviä muistoja. Mikä sitten saa ihmisen kiusaamaan? Omalla kohdallani peittelin epävarmuuttani ja koin hyökkäämisen hyvänä tapana välttyä kiusaamiselta. Kuka haluaisi tulla kiusaamaan, koska riskinä olisi ollut että hyökkään päälle. Tämmöisen roolin kantaminen on todella raskasta, varsinkin kun sen koviksen roolin kokee itsekin vääräksi.

Mikä sitten on kiusaamista? Minusta kaikki toiminta, millä aiheutetaan tarkoituksella mielipahaa toiselle ylittää kiusaamisen kriteerit. Kiusaamisen ei tarvitse olla fyysistä tai edes verbaalista. Monesti huomioimattomuus on jopa kovempi pala nuoren ihmisen niellä, kuin ikävien sanojen tai tekojen. Nuori rakentaa jatkuvasti minäkuvaansa ja siihen vaikuttaa todella voimakkaasti ympäristötekijät. Kun itsetunto pääsee järkkymään jo nuorena niin se voi jättää elinikäiset arvet yksilöön, jotka heijastuvat läpi elämän. Muistan kuinka jo ala-asteella opettajat valistivat yläluokan oppilaita, että heidän pitää huomioida pienempiä ja tukea heidän matkaansa koulun varrella. Tämä esimerkin voima on mahtava ja siitä jaksettiin meitä muistuttaa vähän väliä.

Palaan nyt aiheessa tekstin alkuun. Me aikuiset olemme kovia paheksumaan nuorten kiusaamista, mutta mihin meillä on unohtunut se esimerkin antamisen malli?

Kun aukaisen Facebookin tai vaikkapa Iltalehtien jutuista kommenttiosion, niin näen älyttömän määrän negatiivista kirjoittelua. Varsinkin kun kyse on henkilöistä, kommentit ovat välillä niin törkyisiä, että ikinä ei uskoisi niiden kirjoitusten takana olevan aikuisia ihmisiä. Esimerkkinä eilen jaoin yhden huumorimielellä tehdyn kyselyn. Siinä Iltasanomat oli tehnyt testin, jossa vastaavaa salaista sielunkumppania julkisuudessa työskentelevistä ihmisistä. Iltasanomat olivat laittaneet myös minut sinne yhdeksi ehdokkaaksi, joten huumorimielessä jaoin testin myös Jounin Kaupan Facebook-sivuilla.

Erehdyin hölmöyksissäni lukemaan kommentteja, mitä oli kertynyt testin alle ja vastaukset olivat pääsääntöisesti todella negatiivisia. Siinä ei ollut mitään uutta minulle mutta rupesin pohtimaan tätä kiusaamis ongelmaa. Miksi aikuiset olettavat, että lapset käyttäytyisivät yhtään sen fiksummin kun edes me aikuiset ei sitä osata. Vastaavan tyyppiset kommentit ja huutelut eivät rajoitu pelkästään someen, vaan näihin piikittelyihin törmää myös ihan live-tilanteissa. Yleensä ne ikävät sanat ovat peiteltyjä vittuiluja naamioituna huumoriin.

Voin sanoa että ei ne kivalta tunnu, vaikka niihin koittaakin suhtautua välinpitämättömästi. Moni kuittaa tämmöisenkin sanoilla ”kyllä se julkisuus pitää kestää kun siihen on lähdetty”. Varmana. Pointti on kuitenkin että mitä esimerkkiä tässä annetaan ja mitä näillä vittuiluilla kuvitellaan saavuttavan? Mikä ahdistaa niin paljon, että tarve vaatii haukkua ihmisiä? Ei nämä päänaukomiset rajoitu pelkästään julkisuudessa työskenteleviin ihmisiin. Kyllä tuota vastaavaa naljailua näkee todella paljon myös työyhteisöissä. Siellä tämä työkaverien nälviminen, kuppikuntaisuus ja omituinen lapsellinen käyttäytyminen on myös yleistä.

Mikä saa ihmisen toimimaan näin ”väärin”? Miksi käyttäydymme välillä niin omituisesti? No, sitä pohtiessa tulee mieleen vanha sanonta, ”sitä niittää mitä kylvää”. Ja mie en halua negatiivisuutta kylvää.

Linkki Iltasanomien testiin

Sampo

  • -pirkko-

    Hyvä, kun käsittelette myös tätä aihetta; *Aikuinen kiusaajana* On nimittäin tosi yleistä työpaikoilla ja erilaisissa yhteisöissä, jopa eläkeläisten keskuudessa.

  • Marko Uskelin

    Monasti miettinyt tuota samaa, että kuvitteleeko nuo vittuilijat olevansa jotenkin ihmisenä parempia? Mun silmissä pahinta ihmissaastaa mitä maa päällään kantaa eli kiusaajia. Useimmiten eivät uskalla seistä sanojensa takana omilla nimillä ja kuvalla. Munatonta sakkia joista ei kannata välittää.

  • Tytti Eskola

    Olisko niin että kiusaaja/törkyisten kommenttien viljelijä on niin ahdistunut ja hänellä on todella paha olo jota yrittää lievittää ikävällä käyttäytymisellä. Eihän se toimi, päinvastoin siitä syntyy vain pahan olon kierre. Olisi hienoa jos he ymmärtäisivät missä oikeasti on vika ja hakisivat apua.

  • Jonna parikka

    Moi,olen tehnyt runomaiset mielenosoitukset kiusaamisesta, löytyy facesta nimellä Parikka Jonna, pistähän jakoon ja tehdään pienillä eleillä maailmasta parempi paikka

  • Sanna

    Hyvä kirjoitus Sampo! Netissä on helppo huudella nimettömänä hajuttomia ja mauttomia kommentteja. Nykypäivän maailma on aika armoton, kun vielä sen livekiusaamisen lisäksi on tämä some/nettimaailmakin, joka tuo kaikkeen lisäulottuvuuden.

    Aikuisten pitäisi ymmärtää pitää mölyt mahassa ja näyttää esimerkkiä. Koska mitä isot edellä…

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

*