Oonko mie ihan sekasin vai onko ketään muuta samantyyppistä olemassa?

Elämäntapamuutos
08.05.2018
Kaupallinen yhteistyö: Jounin Kauppa

Mietin hiljattain etten ole kahteen vuoteen pysynyt paikallani yhtäjaksoisesti kahta-kolmea viikkoa pitempään. En ainakaan muista tällaista tapahtuneen. Se on aika pelottava ajatus, se ettei muista.

Joskus aikanaan minun haave oli että saisin liikkua mahdollisimman paljon ja nähdä maailmaa. Pitäisi varmaan olla varovainen mitä toivoo, sillä se on toteutunut. Minun tarkoitus ei ole tässä nyt ruveta ”poraamaan” tai valittamaan liikkumisiani. Itsehän olen tieni valinnut ja sitä kohti pyrkinyt. Olen onnellinen että saan kulkea ja minulle jopa maksetaan siitä, jopa kohtalaisen hyvin.

Kuluneeseen vuoteen mahtuu oman tv-sarjan teko, normaalit firmassa rullaavat asiat, somen värkkääminen, reissaaminen, tv-vierailut, puheiden pitämiset ympäri suomen, Selviytyjäreissu ja tuhansien ihmisten tapaamiset ja heidän yhteydenotot.

Mikä tässä kuviossa sitten tökkii? Se liittyy minun henkilökohtaisen jaksamiseen. En valita siitäkään että mulla on vaihteleva duuni vaan tykkäisin kauheasti urheilla ja liikkua mutta kuten olette huomanneet niin se ambitio ei välity minun ulkonäöstä. Minun on todella haastava pitää mieleni kurissa kun olen reissussa. Tarkoitan tällä että teen vääriä valintoja. Otan helposti mieluummin raskaan päivän päätteeksi neljän ruokalajin illallisen viinipaketin kera, kuin että lähtisin lenkille.

Minun mieli asettaa kauhean paljon ongelmia ruokailun ja treenaamisen suhteen muutenkin. Vaikka vetäisin kolme kuukautta intensiivistä reeniä niin saatan lopettaa sen yhden viikonlopun ”pörpöttelyn” takia. Miksi ihmeessä? Koen että mokasin ja ei minun ole järkeä jatkaa liikkumista.

Tämmöistä tämä on kun on mieli kahtia jakautunut. Kaikki vedetään ääripäästä toiseen. Oli kyse työstä, treenistä tai vaikkapa sitten viinasta. Kaikki tehdään täysillä ja joko on tai off meiningillä. Mistä mie löytäsin apua tähän? Olen hakenut sitä NLP-kursseilta, erityyppisiltä elämänhallinta tyypeiltä ja tietysti riivannut minun ympärillä olevia ihmisiä näillä vaivoillani. Mikään ei tunnu auttavan!! Ja mikä siinä on hulluinta niin sama vastaus tulee tähänkin ongelmaan. Mie lopetan kaikki treenit lähestulkoon heti kun joku töppi tulee eteen. Ei se ole NLP:n metodeista kiinni etten niistä mitään saa irti. Se on siitä etten tee niitä reenejä jatkuvasti.

Voisin tätä listaa jatkaa loputtomiin mutta haluan tuoda vielä esiin minun keskittymiskyvystä pari jännää seikkaa. Mie en pysty lukemaan. Mulla alkaa kirjaimet hyppiä silmille ja ajattelen kaikkea muuta paitsi sitä asiaa mitä siellä kirjassa on. Jopa leffoissa tylsistyn todella äkkiä koska haluan ajatella jotain muuta. Sama juoksussa. Mulla tulee kiire takaisin koska ajatukset keksii sata eri syytä miksi pitäisi palata jo kotia. Unet menee samaan kategoriaan. Todella pinnallisia ja levottomia.

Nyt palaan alkuperäiseen juttuun miksi aloin kirjoittamaan reissaamisesta. Parhaiten mie rentoudun kun lentokone nousee taivaalle. Vaimo inhoaa sitä piirrettä koska hän taas pelkää lentämistä ja tarvitsisi tukea koneessa. Toinen hyvä rentoutumistapa on autolla ajaminen. Kun lähden ajamaan vaikkapa nyt Tampereelle niin mie yleensä suljen radion koska se häiritsee minun ajattelua. Herpaannun aivan hulluna kun musiikki tappaa minun ajatuksen juoksun. Kaikista parasta mulle on vain antaa auton lipua eteenpäin maisemien vaihtuessa ja antaa ajatusten juosta. Se on terapeuttista.

Mut ymmärrät varmaan että mulla on semivaikea ongelma käsissä. Haluan liikkua, haluan treenata, haluan rauhoittua, haluan tuloksia, haluan sitä sun tätä mutta minun pää tuntuu estävän kaiken! Onko mikään mikä minua auttaisi?

Poislukien lääkkeet!

Saa auttaa <3

Terveisin

Sampo

  • Tero Paakkonen

    Tuohan kuulostaa ihan lanttulääkkeitten paikalta, mutta kysynpä, että syökkönää purkista vitamiineja? B-vitamiinit (6 ja 12) on tärkeitä lantun kannalta – omakohtaisesti voin suositella.
    Eikä siis mitään multivitamiinipilleri-annoksia, vaan ihan reilusti. Ja reippaasti D-vitskua siihen kaveriksi 🙂

  • Armi Kujansuu

    Hei, liikkumisen ilo lähtee sinun ja vaimosi kanssa. Lähtekää yhdessä jänkää tai Tamperetta kiertämään ja katselemaan, siitä se ilo irtoaa ja lapset myös mukaan. Yhdessä olemista 🙂

  • Henna Ruokolainen

    Tsemppiä Sampo. Tuo keskittymiskyky, tai sen puute rassaa täälläkin, vähän pienemmässä muodossa tosin. Kun ei vaan osaa rauhottuu tai sitten kun rauhottuu niin on niin patalaiska ettei eväänsä jaksa liikuttaa 😏 mutta sillä luonnolla mikä annettu on ni männään etiäpäin, ei se muukaan auta.

  • Markku Mehtälä

    Sama juttu. Suojelet ehkä itseäsi lähtemällä? Mutta palattuasi olet taas vahva, ja jaksat? Asiat näen ainakin itse paremmin ulkopuolelta katsottuna. Se auttaa jaksamisessa, sekä näkemisessä uuden suunnan.

  • Markku Mehtälä

    Sama juttu. Suojelet ehkä itseäsi lähtemällä? Mutta palattuasi olet taas vahva, ja jaksat? Asiat näen ainakin itse paremmin ulkopuolelta katsottuna. Se auttaa jaksamisessa, sekä näkemisessä uuden suunnan.

  • Tee

    Kuulostaa ihan samalta mikä mulla on. Addiktiosairaus. Ei vaadi mitään huumeita/viinaa aiheuttaakseen ongelmia.

  • Tiku&Taku

    Mene lääkärille! Sama tarvitset terapeuttia/ Psykologia/ psykiatri. Tuo ei ole normaalia vaan kielii jostain sairaudesta. Todennäköisesti kärsit posttraumattisesta stressihäisiöstä. Lue siitä niin ymmärrät. Hae apua heti, pitkittyessä voi tulla vakavampia ongelmia. Tuo ei kuulosta normaalilta missään tapauksessa.

  • Watson

    Sulla on ADHD tai sit ei….ei pahalla mut siltä kuulostaa….ennen sanottiin “äänesi kuulen mut auttaa en voi”…Nyt sanon “olen lukenut, nähnyt, tv:stä kuullut (sinun sanoja)..Voisin auttaa/yrittää auttaa…Mutta siihen kyllä tarvitaan sun “Sampo” omaa panosta kans’.👍💙

  • Paula Heikkinen

    Täällä! Itse olen diagnosoinut sen hermoston ylivireeksi. Huolestuttaa ja ärsyttää kun en jaksa keskittyä lukemiseen enää yhtään. Artikkelit oikoluen niin että saan punaisesta langasta kiinni, mutta kirjoja en edes yritä lukea. Lisäksi itselleni on tullut vitsauksena tinnitus, minkä koen olevan yhteydessä tähän samaan oireyhtymään. Olin joskus lähellä burnouttia, minkä jälkeen kaikki alkoi..Olisin myös kiitollinen jos löytyisi apua. Olen käynyt akupunktiossa ja hieronnassa, urheillut ym, ja niistä vähän kokenut apua saavan, mutta aina oireet palaa. Tsemppiä kovasti sinulle! Luulen että olet myös hyvin empaattinen ja sensitiivinen ihminen.

  • Jussi Niinimäki

    Terve Sampo
    Kyllä samaan kategoriaan voisin itseni laittaa. Uskon että minun kohdallani on kyse suorittamisesta pakonomainen sellainen joka ei anna rauhaa eikä anna keskittyä kunnolla jos se ei oikein kiinnosta. Toisin sanoen stressi joka pistää ylikiertoksille. yrittää etsiä pakopaikoja mutta niitä ei löydy joten siirrytään seuraavaan. Eikä oikein osaa sanoa koskaan ei. Vaan täydellä höyrylaiva eteen päin. Itselleni tuli tähän elämään muutos kun veljeni kuoli sydän kohtauksen viisi vuotta sitten, vain 48 vuotiaan, hän myös eli samaa kaavaa joka koitui kohtaloksi. Tämän johdosta vaikka kuinka se soti minun ajatus maailmaa kohtaan, rupesin sanomaan ei ja ajattelemaan ei minun tarvitse eli hommasin tahtia jotenkin mutta hitaasti olen siinä onnistunut ja vaimoni muistaa muistuttaa kun ylikiertoksille mennään että rauhoitu. Ny pystyn jälleen jo nauttimaan ihan vaan olemisesta ilman huonoa omatuntoa. Veljeni oli minulle rakas ja läheinen ja kaipaan häntä joka päivä. Mutta ajattelen ihmisiä joille olen tärkeä ja jotka salaa pelkäävät vieressä. Olen heille velkaa läsnäolon ja yhteisten hetkien arvostuksen. Eli sama kun puhut viinan ottamisesta että on tai Off täytyy oppia tekemään sama työn suhteen ja viinin kanssa lopettaa puolitiehen tyyliin nyt on hyvä olla ja tiedän että aamulla ei ole krapula. Sillä krapulaa potee myös ilman viinaa nimittäin suorittamisesta. Keskity ihmisiin ympärilläsi enemmän vaikka tiedän että se on vaikeaa ja aikaa vievää prosessia. Mutta loppu tulos ja henkinen hyvinvointi paistaa sieltä kaikkialle. Sampo muista että meille tulee ikää ja ihminen ei ole kone. Mitä enemmän ikää tulee sitä enemmän päiviä vie palautuminen. Toivon sinulle jaksamista ja toivottavasti tämä kirjoitukseni tuo jotain ajattelemisen aihetta. P.s pilkut ja pisteet voipi olla missä sattuu minulla on lukihäiriö tsemppiä!!!

  • Eki

    Tuo radion sulkeminen tulee itsekin aina tehtyä, että saa ajatella tai jopa ääneen yksin puhella!!!!

  • Risto Pasanen

    Minäkin olin penskana ja vielä nuorenakin kovin aktiivinen ja menevä ja minun äitini aina toppuutteli menemisiäni ja tekemisiäni, että kohtuus kaikessa, kohtuus kaikessa ja monesti vielä uudestaan, että kohtuus kaikessa. Siitä minä sitten olen näköjään oppinut, että kohtuus kaikessa. Minä monasti pysähdyn istumaan, ja ajattelemaan, että kannattaako tuota tehdä vai jättää tekemättä. Nykyisin jätän monta hommaa tekemättä ja saan siitä hyvä mielen, kuin että olisin niska limassa painanut eteen päin. Siis, kohtuus kaikessa.

  • Sanna

    Oon ihan samanlainen tuon reenaamisen ja syömisen suhteen. Kotona voi mennä pari viikkoa hyvin, mutta heti kun lähen reissuun (ja oon suht paljon reissussa), unohtuu kaikki hyvät lupaukset. Vaikka matkustaisin vaan Tampereelta pohjoiseen toiseen kotiini, niin kuntoilu lopahtaa ja syön suklaata joka päivä. Mie kans mietin miten tästä kehittyis ns. normaaliksi ihmiseksi. 😀

  • Korpua Paula

    Älä sampo huoli, et ole “murheesi” kanssa yksin maailmassa. Samanlaista menoa jo 53 vuotta, siitä huolimatta elämä on kivaa ja aina on toivoa paremmasta. Tällä mennään päivä kerrallaan ja ei tämä niin vakavaa ole. Meillä on vain yksi elämä eiköhän vaan relata ja nautita, vaikka välillä kivun kautta. Mukavaa tulevaa kesää sinulle.

  • Lea Karjalainen

    Ookkos käyny lääkärissä? Se on lappilaisilla miehillä tuttu juttu?
    Jos ei muuta matkaa keksi niin tunturiin poroihin tai järvelle kalalle!
    Ei tarvi olla huolissaan! Sinulla ko on rahaa niin se ilmentyy vähä eri tavalla.

  • Katri M

    Jätät viinabileet pois ni jää hurja määrä kaloreitakin pois – > paino alkaa tippuun, treenit helpottuu olet energisempi. Mulla itellä pitäs tupakki heittää pois ku tiedän kuin paljon energisempi olen ko sen heitän poies.

  • Jukka Trast

    Moikka Sampo.
    Täältä löytyy samallainen puolittain lappilainen veri virtaa minunkin veressä .
    Tähän tautiin ei löydä kukaan hoitoa muuta kuin elää vain kuin viimeistä päivää joka päivä😀

  • Aamu

    Voin niin samaistua tossa keskittymiskyvyssä et ei pysty lukemaan tai tekemään oikeen mitää muutakaan pitkää aikaa kerrallaan. Siinä nyt ainakin auttaa se suomalainen sisu ja harjoittelu. Olen lukenut Tuntematoman joka on tosi paksu kirja. Meni yli määräajan mutta sain sen luettua kuitenkin.

  • Markku Rytinki

    Moro Sampo.

    Mulla vähän sama tyyppiset oireet ja ole 38v. Reilu 10v sitten sain rajun burnoutin luottamusmies tehtävissä ja siihen päälle syvä masennus. No lääkkeeksi asialle silloin löysin pillereiden lisäksi lopputilin, mutto etelästä pohjoiseen ja aloin yrittäjäksi 😀 5v yrittäjänä äkkijyrkkää alamäkeä alas mutta jäin jaloilleen ja firma on vielä pystyssä. Mutta reilu vuosi sitten huomasin että joku vika päässä on pakko olla kun ei meinaa muistaa mitään ja asiat kiinnostaa joko 100% tai ei yhtään. Menin sitten MT hoitajan puheille ja vuoden verran tutkittiin ja kartotettiin ja nyt epäillään aikuisiän ADHD… no nyt 3kk olen syönyt siihen lääkkeitä ja tässä mietin että onko niistä apua. No nyt pystyy olemaan jo paikallaan kotona 4pv ilman että turhautuu ja malttaa miettiä päätöksiä muutamaan kertaan. Minulla asiat on hyvin mutta silti joku päässä aina välillä huutelee että pitäs tehdä enemmän paremmin tai muuten käy huonosti. Ei tästä varmaan apua sinulle ole mutta ajattelin kirjoittaa että et ole yksin.

    Hyvää kesää sinne lappiin 🙂
    T.Make

  • Maija

    Ei sillä että ongelmasi olisi hyvä juttu mutta kun luin että joku muukin tuskailee kymmenen eri ‘pitäis’-asian kanssa saan vähän tukea itselleni. Kahden lapsen yksinhuoltajuus , kokopäivätyö , kaikki pakolliset muut työt kotona , lasten harrastukset yms. syö ajan tunneista , päivistä , viikosta ja kuukausista sillä vauhdilla ettei kerkeä itseensä satsataan. Tämä taas painaa mielessä että ‘pitäis’ huolehtia itsestään…niin ‘pitäis ja pitäis’! Mulle terapiahetkiä on juurikin autossa ajaminen, saa hetken vaan olla säntäilemättä joka suuntaan tai ne muutamat hetket vuodessa kun saa olla pari päivää täydessä hiljaisuudessa yksin.

    En/et siis ole yksin <3

  • Tiia

    Itse tässä burnarista/ad/HD diagnoosista toipumassa niin uusi kipinä työhön ja elämään löytyi kun aloin seuraamaan aikaa ja todella rauhoituin.Syvä kuuntelusta löytyi paljon apua. Tulokset paranee ja se Onni löytyi ystävistä,itsensä kehittämisestä ja epämukavuus alueelta.Sekä siitä että otin onnen takaisin omiin käsiini en ulkoistanut sitä enään yhdenkään johtoryhmän käsiin. Voisi jopa näin sanoa että alkoi elämä.

  • Tiina

    Voi kuule, et varmasti ole ajatustesi ja ongelmiesi kans yksin. Itse olen opiskellut jo 4 ammattia, ihan vaan siksi, etten tiedä mitä haluan tehdä ja toisaalta haluaisin tehdä kaikkea ja tietää niin monia asioita. Kokeilla monia asioita. Se vähän häiritsee keskittymistä. Samoin se, että opittuani jonkun asian se yleensä lakkaa kiinnostamasta minua kovin suurella intensiteetillä. En tosin edelleenkään tiedä, mikä musta tulee isona. Ajatusten virta päässä on megalomaaninen, eikä niitä välillä voi hillitä tai hallita. Matkustaminen eli reissaaminen on myös intohimo (tosin pystyn sitä liian vähän toteuttamaan). Ja ah, se niin hyvin alkanut treenaaminen ja syöminen voi todella kaatua jo yhden illan syöminkeihin, koska olenhan sen suhteen luuseri. Ajatus siitä, ettei se yks ilta haittaa ei ole vielä tiedon tasolta päässyt tunteen tasolle, vaikka olen ajatusta parikymmentä vuotta pyöritellyt. Mutta ajatus tässä sekavassa ajatustenvirta tekstissä on se, ettet ole ainoa ongelmasi kanssa. Lienee sinuakin joskus kehuttu “liiasta” nopeudesta ☺

  • Pikkuinen

    Joogaa suosittelen ehdottomasti! Tunnistan Sampo paljon itseäni tekstistäsi ja joogan avulla olen opetellut keskittymään ja siirtämään turhan villinä juoksevia ajatuksia sivuun. Mitä taas tulee siihen, että treeni saattaa loppua yhteen ns. repsahdukseen, niin työstäisin sitä jonkin ammatti-ihmisen kanssa. Itselläni on ihan samaa ‘vikaa’ ja sehän on sitä, että repsahduksen jälkeen se pettymyksen ja epäonnistumisen tunne vie voiton eikä näe sitä, että ei yksi repsahdus tai pieni treenitauko vie pohjaa, mutta se vie, jos siihen jää pitkäksi aikaa vellomaan. Ja kohtuus pitäsi kanssa muistaa, liika on aina liikaa asiassa kuin asiassa. Jos elämään vaan tulee koko ajan uusia juttuja ja tekee niitä täysillä, tulee raja jossain vastaan. Pitää kuunnella itseä ja välillä löysätä ja jopa luopua jostain. Tsemppiä!!!!

  • Laura

    Äsh, Sampo, ei sun päässä varmaan mitään erityistä vikaa ole, sen verran hyvin olet elämässä näin ulkopuolisen silmin pärjännyt! 🙂 Ja Selviytyjien perusteella sun kuntokin vaikuttaa ihan kohtuulliselta. Tajuan, että lukihäiriö ja mahdollinen keskittymishäiriö tuovat haasteita elämään, mutta ei se elämä ylikoulutettuna, pienipalkkaisena tai työttömänä post doccina varmaan sen hienompaa ole.

    Lääkkeettömänä vinkkinä pitkäjänteisyyden ja keskittymiskyvyn parantamiseen ehdottaisin yksinkertaisesti vähittäistä totuttautumista. Aloita lyhyistä harjoituksista ja lisää aikaa vähitellen. Ehkä hyvistä elämäntavoista tulee näin luonnollinen osa arkea. Ei se aina kivaa ole, mutta joskus se, ettei päästä itseään ihan helpolla ja vähän pakottaakin itseään, on palkitsevaa. On tominut mulla – ainakin opiskeluissa. Ja pienistä epäonnistumisista ei saa piitata!

  • Carita

    Tunnistan itseni, mä luen kaiken tämän uteliaisuuden piikkiin. Mä haluan tehdä ja kokeilla niin paljon kaikkea etten voi olla paikalla. Pää keksii uusia juttuja koko ajan. Mä taas tarvin autossa sen musiikin ja laulan täysillä mukana, jotta mun pää ei kävisi ylikierroksilla koko ajan vaan keskityn siihen laula….mölisemiseen. Mutta masennus pysäytti kaiken ja jouduin opettelemaan lepäämistä ja rauhallista etenemistä. Nyt ku masennus jäi taakse ni huomaan että taasen mennään lujaa. Eli sori, tähän tilaan ei oo parannus keinoa 😂

  • Annett

    Ei siihe mikää auta muutaku tehä niinku tuntuu hyvältä.
    Tunteen mukaan tekemiset ei aina tietty käy järkeen mutta mitä sitte. Parempi niin ku ahistuneisuus ja huono fiilis 👍🏻

  • Pöhelö

    Ookko ajatellu,että kohtsilleen on bouroutin paikka? ite vetelin joskus samoilla linjoilla ja kuinkas kävikään! Yks kaunis päivä vaan kroppa ja mieli sano,että nyt totaalinen STOP. Ja se oli siinä! 2,5v meni ennenku taas pääsin jaloilleni,tuhat terapiatuntia, en suosittele kelleen sitä. ja jos et kato nyt miten menneen, soot samoilla jälijillä

  • Ripe

    Kylläpäs tuli paljon ajatuksia, jotka voisivat olla omiani. Omalla kohdallani uskoisin, että liiallinen työstressi vaikuttaa keskittymiseen myös ihan arkielämässä ja tuntuu, että kun yrittää rentoutua niin aina ajatukset kääntyy johonkin keskeneräiseen asiaan. Varsinkin kun yrittäjänä ei ole varsinaisesti työaikoja vaan työasiat ovat aina jollain tapaa mielessä. Kouluaikana keskittyminen itse asiaan oli tosi vaikeaa, vaikka olinkin rauhallinen ja istuin hiljaa luokassa, niin ajatukset oli kuitenkin aina jossain muualla ( harakan pesillä ). Tuo kuntoileminen on itsellänikin jäänyt todella vähäiseksi sen jälkeen, kun kaveri, jonka kanssa kävin salilla muutti muutaman sadan kilometrin päähän Tampereelle. Eli kyllä hyvä treenikaveri auttoi ainakin itseä siinä, että se into ei päässyt niin helposti lopahtamaan. Vaimoni (joka on mäntti ja korjasi kirjoitusvirheitäni) pyysi minua kerran tekemään tämän persoonallisuustestin:
    https://www.16personalities.com/ Olisi mielenkiintoista tietää, minkä tuloksen sinä saat testistä. En usko että olisit sekasin vaan kaikki liittyy joltain osin sinun persoonaasi. Testin loppuun tulee kuvaus omasta persoonastasi ja se kuvaus oli kyllä omalla kohdallani tosi hyvin paikkansa pitävä. Ainakin paremmin kuin horoskoopit🙈

  • Irja Kirjavainen

    Oletko kokeillut PT:tä tuohon liikuntaan? Itsellä sama ongelma ei saa mitenkään elämäntavaksi, välillä rutistan jos saan jonkun kaverin mukaan joka hakee mukaan silloin ei viiti tehdä ohareita. Itselle tuo PT on liian kallis tässä elämän tilanteessa. Mutta luulen että se vois olla ratkasu jos löytäsit sen joka oikeesti pitää huolta ja muistuttaa ja vaimo mukaan niin kertoin kasvaa kun on yhteinen juttu.

  • Leila Kirra

    Hei Sampo! Aromaterapia on tosi hyvä keino saada mieli jA kroppa samalle tasolle. Suositttelen Ulla Gracen itsehoitotuotteita. Mä oon käyny hänen opeissaan. Ne vaikyttaa fyysisesti ja mieleen tuoksun kautta ja 100 pros luomuu

    Ps. ToivottVasti voitat selviytyjäkisan…parasta on luonnollisuus ja rehellisyys

  • markku kosonen

    koita hypnoosia

  • Krisse

    Sampo: Sulla on AD/HD Harmittaa, että se on vähän puhki kulutettu termi ja ihmiset ei välttämättä huomaa ajatella diagnoosia omalla kohdallaan. Tee netissä alustava testi, niin huomaat, mistä on kyse!

  • Yrjö vaan 80+

    Kaikki on hyvin jos rakkaustarina jatkuu ihanasti, rahaa tulee paljon enemmän kuin menee eikä aiheuta itselleen tapaturmia.

    Jos yksikin on kallellaan voi epäillä maniaa ja uskoa lääkäriä, ennen kuin se on myöhäistä.
    Mikäli elämäntyyli jatkuu liian kauan, siitä ei pääse eroon.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

*