“Yksinhuoltajaiskän” elämää

Henkilökuvat
14.03.2019
Kaupallinen yhteistyö: Jounin Kauppa

Mie olen painanut tässä jälleen melko pitkää duuniputkea ja rupesin miettimään miten ihmeessä saan kaiken organisoitua vai saanko edes. Minun vuoro on hoitaa meidän 5-vuotiasta, ja vaikka hän on päiväkodissa päivät, niin kyllähän aamutarpeet ja varsinkin iltapäivästä alkaneet rutiinit vaatii hyvinkin paljon keskittymistä. Neiti kun palaa päiväkodista, niin siinä saapi kuunnella ketä ollaan mahdollisesti tänään pussailtu tai onko ”joku” (oma tyttö mukaan lukien) tunkenut legon nokkaan, joita pinseteillä sitten ongitaan. Annat illan kuluessa siitä ukaasit, ja voin kertoa, että siinä kiristää ruuvit nuppia, kun hommat kerääntyy. Yrittäjän elämä kun ei ole “kahdeksasta-neljään” -rytmillä, vaikka tytön päiväkoti onkin.

Vaikka olen naimisissa, niin meillä on nuorimmaisen tytön kanssa ”yhteishuoltajuus”. Rianna on välillä Mintun kanssa Tampereen päässä ja välillä minun kanssani Äkäslompolossa. Tällainen järjestely on toiminut meillä tähän asti todella hyvin.

Ei meillä kummallakaan ole mitään ongelmaa hoitaa lasta yksikseen. Tällainen järjestely tosin vaatii minun viikoillani välillä hiukan luovuutta ja apua äidiltäni tai assariltani. Kiitos näille naisille!

Lapsi mukaan töihin

Monesti on kuitenkin sellainen tilanne, että lapsi on vain pakko ottaa mukaan töihin. Silloin pitää suhtautua asiaan hiukan kepeämmin ja hyväksyä se tosiasia, että silloin työpäivät eivät ole niin tehokkaita itse duunin suhteen.

Rianna on kulkenut mukana lähes kaikissa työhön liittyvissä hommissa. On ollut kokouksia, kaupan hommia, tv-kuvauksia, kokouksia ja puhekeikkoja. Voitte varmaan arvata kuinka huvittavalta tuntuu, kun sinulla keikka esimerkiksi Helsingin Messukeskuksessa, ja pyydät messuemäntää vahtimaan lasta esiintymisen ajan! Tai kun olen vetämässä somekoulutusta K-kauppiaille, niin Rianna painaa pitkin luokkaa lelujensa kanssa. Tällainen voi tuntua hiukan oudolta, mutta näin se vain on vedettävä, mikäli hommansa meinaa hoitaa.

Tarkoitukseni ei ole kirjoituksella pönkätä mitenkään isyyden taitojani tai korostaa sitä kuinka helvetisti painetaan hommia. Mielestäni pointti on koko jutussa et iskät pärjää lastensa kanssa halutessaan ihan yhtä hyvin kuin äiditkin. Suorittava tyyli voi olla hiukan rosoisempi mutta itse en ota siitä mitään stressiä.

Isyyden haasteet

Olen oppinut tässä vuosien varrella paljon lapsista ja varsinkin tytöistä. Osaan nykyään letittää tukan, ostaa värikoordinoituja vaatteita tyttölapsille, tiedän aika paljon nykyajan tyttöjen leikeistä. Minulla on myös kolmetoistavuotias esikoinen, ja hänen kanssaan olen viimeaikoina opetellut puhumaan ”teiniä”.

Se on todella vaikea laji, koska pelkästään naisille puhuminen on välillä haastavaa kieliongelmien takia. Ymmärrät varmaan viittauksen.

Mutta oli miten oli, koen sen että olen läsnä molemmille kasvaville tyttärilleni ykkösprioriteettinä, olkoon se kuinka yksioikoista tai rosoista tahansa. Luulen heidän muistavan sen läpi elämänsä, eivätkä sitä kuinka oppikirjamaisesti olen osannut olla isä. Mie kyllä kannan stressin työtaakoista, lapseni nähkööt vain iskän iskänä.

Mielensäpahottajien maa

Yleiset pään aukomiset
04.03.2019
Kaupallinen yhteistyö: Jounin Kauppa

Mennyt viikko oli todella erikoinen. Ei pelkästään sen takia että itselläni oli kohtuullisen painava työrupeama takana ja tällä hetkellä hoidan myös meidän 5-vuotiaan vanhemmuusvuoroa.

No, torstaiaamuna paska iski tuulettimeen niin sanotusti. Julkaisin kaupallisessa yhteistyössä tehdyn blogini, jossa kerroin omaa näkemystäni kyseistä lajia kohtaan. Joka minun blogini oikeasti luki, huomasi, etten siellä mainostanut ketään ottamaan vippiä tai pummaamaan rahaa kaverilta. Päinvastoin sanoin, että ”tärkeintä on, ettei lainaa ota turhaan, vaan miettiä, pärjäisikö ilman tai voisiko ensin säästää. Mutta jos joskus tilanne on ns. pakko, yhtä tärkeää on välttää kalliin lainan ottamista ja siihen kattava vertailu on apu.”

Jokainen normaalilla älyllä oleva ihminen tajuaa, että kun on ilmoitus kaupallisesta yhteistyöstä, niin se on yhteistyö. Sitä voi tietenkin paheksua, että minkä firman kanssa tekee yhteistyötä. Moraaliin vetoaminen ei oikein vakuuta, koska harvemmin olen törmännyt vastaavaan palauteryöppyyn, kun olen panimotuotteita mainostanut.

Sisältö onkin sitten täysin eri asia. Sen puolesta voi lähteä kivittämään kirjoittajaa, mikäli aiheesta on eri mieltä. Ymmärrän täysin. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että jos ei lukija edes tajua tekstin sisältöä, niin miten silloin hän voi vaatia päitä vadille. No, tämäkin menee varmaan liian vaikeaksi näille. Mutta mitäpä siitä!

Kivitettiinkö Jope?

Ai niin! Melkein meinasin unohtaa tämän Seiskan mainoshahmokampanjan! Sehän räväytti pankin sinä päivänä! Alkoi tulla puhelinsoittoa, jossa vittuiltiin ja haukuttiin huomiohuoraksi ja vaikka mitä. Eihän se riittäny. Sitä palautetta tuli myös tekstareilla ja somen välityksellä.

Täytyy kyllä sanoa, että olin mie hämmästynyt siitä mainoksen tehosta! Jumalauta! Saikohan Vesa-Matti Loiri aikanaan vastaavaa reaktiota kansan keskuudessa, kun hän patsasteli mainoksissa Seiskan lehti kourassaan? Tai kivitettiinköhän Jope Ruonansuu aikanaan, kun hän allekirjoitti mainosdiilin Seiskan kanssa? En usko. Siihen kyllä uskon, että vastaava homma kelpaisi monelle muullekin.

No miksi minut sitten haukuttiin pystyyn? Somessa veikkailtiin kauheasti, että se johtuu kateudesta tai menestyksestä. Osa arvaili sen johtuvan myös kuuluisuudesta.  Ite en menisi noita menestyshöpinöitä allekirjoittamaan, eikä tämä hommanakaan ole niin hääviä, että kukaan selväjärkinen haluais tehdä.

Mutta tietenkin se uusi Porsche saattaa vituttaa moniakin. Mutta vituttaisko nuin paljon, että toivois multa menevän firmankin alta? Mie kuitenki edelleen asun kotitaloni toisessa päässä. Se tuntuu olevan vaikea paikka monelle, kun ”kauppiastittelillä” joku tekee täysin erilaista hommaa mitä siihen ammattiin mielletään.

Mie luulen, että tässä maassa on todella paljon sellaista sukupolvelta toiselle periytyvää, suomalaista apatiaa, angstia, kurjuutta ja ties vaikka mitä höpötunnetta. Meidän sananlaskutkin on ”Kel onni on, se onnen kätkeköön” tai ”parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla”. Ole harmaata ja ole massaa. Eissaattana…

Koitan elää kuten höpisenkin. Joskus joutuu ottamaan riskejä elämässä, jos haluaa jotain uutta ja jännää tapahtuvan. Silti mie joskus toivoisin vain hiukan positiivisempaa elämänasennetta. Ei kai tuo ”tervejärkinen” hulluttelu ole joskus ihan hyvästäkin?

Palathaan,

Sampo